Gustaf Fröding (22. elokuuta 1860 Alster, Ruotsi – 8. helmikuuta 1911 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen runoilija, Ruotsin uusromantiikan merkittävimpiä. Hän kehitti laulullista runoutta.[1]
Fröding ilmentää runoissaan vapaamielistä, demokraattista ja humanistista ajattelua. Hän kuvaa eläytyvästi ja myötätuntoisesti heikkoja ja sortuvia ihmisiä. Viittauksia raamatullisiin ja antiikin aikaisiin teemoihin on hänen teksteissään runsaasti. Hän uudisti runomittojen käyttöä ja toi musiikillisuutta runouteen.[2]
Frödingin esikoiskokoelma oli Guitarr och dragharmonika (1891), jonka ilmestymistä olivat edeltäneet sekalaiset opinnot Uppsalan yliopistossa. Fröding poti psyykkistä sairautta ja oli ajoittain parantolassa, jossa esikoiskokoelmakin syntyi.[1] Esikoisteos herätti lukijoiden keskuudessa suurta ihastusta humoristisilla ihmiskuvillaan.[2]
Frödingin taiteellisesti merkittävin runokokoelma on Stänk och flickar (1896). Se johti syytteeseen sukupuolimoraalin loukkaamisesta. Pahennusta herättäneet säkeet poistettiin myöhemmistä painoksista, vaikka oikeuden päätös oli vapauttava. Seuraavina vuosina sairaus kävi vaikeammaksi mutta silti Fröding jatkoi kirjoittamista. Fröding on lukijoiden suosiossa nykypäivinäkin, ja siinä suhteessa hän eroaa aikakautensa muista ruotsalaisista runoilijoista.[2]
En ghasel |
Gaseeli |
Frödingiltä on julkaistu suomeksi seuraavat kokoelmat.[1] Lisäksi yksittäisiä runoja on julkaistu useissa antologioissa[3].