Gábor Bethlen

Gábor Bethlen
Gábor Bethlen tuntemattoman taiteilijan muotokuvassa 1600-luvulta.
Transsilvanian ruhtinas
Valtakausi 23. lokakuuta 1613 – 15. marraskuuta 1629
Edeltäjä Gábor Báthory
Seuraaja Katariina Brandenburg
Unkarin kuningas
Valtakausi 25. elokuuta 1620 – 31. joulukuuta 1621
Edeltäjä Ferninand II
Seuraaja Ferninand II
Syntynyt 15. marraskuuta 1580
Marosillye, Transsilvanian ruhtinaskunta
Kuollut 15. marraskuuta 1629 (49 vuotta)
Alba Iulia, Transsilvanian ruhtinaskunta
Puoliso Katariina Brandenburgilainen
Suku Bethlen
Isä Farkas Bethlen
Äiti Fruscina Lázár
Uskonto kalvinisti

Gábor Bethlen (s. 1580 – k. 15. marraskuuta 1629) oli Transilvanian ruhtinas vuosina 1613–1629 ja myös Unkarin maapäivien valitsema Unkarin kuningas vuosina 1620–1622. Bethlenin valtakausi Transsilvaniassa tunnetaan ruhtinaskunnan vaurastumisesta. Kalvinistinen Bethlen soti myös katolilaisia Habsburgeja vastaan 30-vuotisen sodan aikana.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gábor (Gabriel) Bethlen hevosen selässä kuvattuna.

Gábor Bethlen syntyi vuonna 1580 ja hänen perheensä kuului vaikutusvaltaiseen protestanttiseen Bethlenin sukuun Unkarin pohjoisosista. Nuorena Bethlen lähetettiin Transsilvanian ruhtinas Zsigmond Báthoryn hoviin. Bethlen kuului István Bocskayn kannattajiin tämän noustessa valtaistuimelle ja hän tuki myös tämän seuraajaa Gábor Báthoryä. Erimielisyydet Báthoryn ja Bethlenin väillä pakottivat kuitenkin Bethlenin lopulta maanpakoon Osmanien valtakuntaan.[1]

Gábor Báthory vieraannutti pian valtaannousunsa jälkeen kannattajansa ja lopulta hän päätyi hajdujen surmaamaksi. Vuonna 1613 Transsilvanian valtiopäivät valitsivat turkkilaisten painostuksesta uudeksi ruhtinaaksi. Bethlenillä oli läheiset suhteet Osmanien valtakuntaan ja häntä kutsuttiinkin pilkallisesti "Gábor Muslimiksi". Turkkilaisten nukkehallitsija hän ei kuitenkaan ollut. Bethlenin onnistui vakiinnuttaa valtansa Transsilvaniassa ja hän keskitti vallan itselleen. Valtiopäivien asema jäi pian muodolliseksi Bethlenin ottaessa suoraan hallintaansa kruunun tulonlähteet. Lisäksi uusi merkantilistinen talouspolitiikka rikastutti ruhtinaskuntaa. Transsilovaniasta tuli myös yksi protestanttisuuden keskuksista Kaakkois-Euroopassa. Bethlen itse oli kalvinisti, mutta osoitti suvaitsevaisuutta myös muita uskoja kohtaan. Hän salli vainottujen anabaptistien asettua ruhtinaskuntaansa juutalaisten vanha velvoite kantaa keltaista tähteä lakkautettiin. Ruhtinaskunnan johtamisen ohella Bethlenillä oli kuitenkin suurempi tavoite. Hän halusi yhdistää Unkarin ja piti vastustajinaan Habsburgeja, jotka hallitsivat Itävallan perintömaita, Unkarin kuningaskuntaa ja Böömiä.[2]

Saksan keisari Rudolf II:n seuraaja Matias I (Unkarin kuninkaana Matias II) aloitti katolilaisen vastauskonpuhdistuksen noustuaan valtaan vuonna 1612. Matiasta seurasi edelleen vuonna 1619 jesuiittojen kasvattama Ferninand II. Protestanttisuus hävitettiin Steiermarkista, Kärntenistä ja Krainista, mutta Böömissä säädyt eivät hyväksyneet uutta hallitsijaa. Hänen sijaansa valittiin kalvinistinen kuningas Pfalzin vaaliruhtinas Friedrich. Uskonnolliset vainot aiheuttivat aatelin kapinointia myös Unkarissa ja Bethlen päätti puuttua asioihin. Vuonna 1619 Transsilvanian armeija eteni Pozsonyihin. Transsilvanialaiset otettiin innolla vastaan ja pian Bethlenin hallussa oli miltei koko Unkarin alue. Elokuussa 1620 Unkarin valtiopäivät julistivat Ferdinandin menettäneen kruununsa ja Bethlen valittiin uudeksi kuninkaaksi.[2]

Sotaonni muualla kääntyi kuitenkin lopulta Habsburgien puolelle. Ferninandin katolilaiset liittolaiset paavi ja Espanja riensivät hänen apuunsa. Tšekit kärsivät huomattavan tappion marraskuussa 1620 Valkoisen vuoren taistelussa katolilaista armeijaa vastaan. Unkarissa osa maan aatelistosta piti puolestaan Bethleniä uhkana, koska tämän uskottiin soveltavan samaa itsevaltaista hallintotapaa, kuin hänen ruhtinaskunnassaan. Tšekkien tappion jälkeen aatelisto oli alkanut tunnustella rauhaa keisarin kanssa. Bethlen jatkoi sotaa jonkin aikaa ilman aateliston tukea saavuttaen joitakin voittoja. Lopulta hänenkin oli kuitenkin taivuttava rauhaan. Tammikuussa 1622 solmittiin Nikolsburgin rauha, jolla Bethlen luopui Unkarin kuninkuudesta. Toisaalta Transsilvaniaa laajennettiin käsittämään seitsemän Ylä-Unkarin komitaattia ja ruhtinaskunta käsitti näin nyt noin kolmanneksen Unkarin kuningaskunnasta. Rauha ei päättänyt konflikteja Bethlenin ja Habsburgien välillä. Eurooppa ajautui Böömin konfliktista alkaneeseen 30-vuotiseen sotaan. Laajan protestanttisen liiton muodostaakseen Bethlen meni naimisiin Brandenburgia hallinneiden Hohenzollernien Katariina Brandenburgin kanssa ja soti protestanttien puolelle kahdesti vuosina 1623 ja 1626. Liitosta neuvoteltiin myös esimerkiksi Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfin kanssa. Mainittavampaa menestystä Bethlen ei kuitenkaan enää saanut, vaan joutui molemmilla kerroilla solmimaan vuoden 1622 tilanteeseen perustuneen rauhan.[2] Bethlen kuoli Alba Iuliassa (unk. Gyulafehérvár) 15. marraskuuta 1629.[1]

Kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gábor Bethlenin patsas Budapestin Sankarien aukiolla.

Transsilvania oli vaurastunut huomattavasti Bethelenin valtakaudella. Valtakaudesta onkin sittemmin puhuttu joissakin yhteyksissä Transsilvanian "kultaisena kautena". Vaikka kaikki Bethlenin tavoitteet eivät toteutuneetkaan, Transsilvaniasta oli tullut myös kansainvälisesti merkittävä tekijä. Bethlenin armeijan muodostanet hajdut ja székelyt tulivat tunnetuiksi saavuttamistaan voitoista. Erityisen tunnetuiksi Euroopassa tulivat unkarilaiset husaarit. Bethlenin kuoleman jälkeen Transsilvanian ruhtinattarena toimi hänen vaimonsa Katariina.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Gábor Bethlen Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.9.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 90–91, 353. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]