H-55

H-55
Valokuvassa H-55 Ukrainan ilmavoimien museossa.
Valokuvassa H-55 Ukrainan ilmavoimien museossa.
Tyyppi risteilyohjus
Ohjus
Massa 1 210 kg[1]
Kantomatka 2 500 km[1]

H-55[2] (ven. Х-55; Nato-raportointinimi AS-15 Kent) on neuvostoliittolainen ilmasta laukaistava pitkän kantaman risteilyohjus, joka voidaan varustaa ydinkärjellä.[3] Ohjuksen kehitys alkoi vuonna 1971 ja valmistus 1981.[1]

Ulkoisesti ohjus muistuttaa RK-55:tä, johon länsimaiset tiedustelulähteet olettivat sen aluksi virheellisesti suoraan perustuvan.[1][4]

Venäläisistä koneista, jotka ovat sen kanssa yhteensopivia Tu-160 voi kuljettaa 12 ohjusta, Tu-95 6 tai 16 ohjusta riippuen versiosta ja Su-34 yhden.[1][5]

Versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Strateginen pommittaja Tupolev Tu-95MSM kuormanaan H-101-risteilyohjuksia.
Suhoi Su-30SM -hävittäjän saattama Tupolev Tu-160 -pommittaja ja sen laukaisema H-101-risteilyohjus Syyriassa marraskuussa 2015.

Ohjuksesta on useita versioita[1]:

  • H-55
  • H-55OK, optisella ohjausjärjestelmällä
  • H-55SM (AS-15 Kent-B)
  • H-65SE, vientiversio H-55SM:stä tavallisella taistelukärjellä ja 600 kilometrin kantamalla
  • H-101, vaikeasti havaittava versio, tavanomainen taistelukärki
  • H-102, H-101:n versio ydinkärjellä
  • H-SD, vientiversio tavallisella taistelukärjellä ja 300 kilometrin kantamalla
  • H-555 (AS-15 Kent-C), tavallisella taistelukärjellä varustettu versio H-55SM:stä parannetulla ohjausjärjestelmällä ja suuremmalla kantomatkalla
  • H-BD, suunniteltu tuleva versio

Lisäksi Iranilla on käytössään Soumar ja Meshkat -versiot ohjuksesta.[1] Kiinalaisen CJ-10:n on arvioitu perustuvan H-55:n tekniikkaan.[1]

Iran ja Kiina saivat 2000-luvun alussa 12 kappaletta H-55-ohjuksia Ukrainasta ilman ydinkärkiä.[6][7] Niiden viennistä syytettiin kansainvälistä rikollisjärjestöä.[7] Ukraina palautti neuvostoliittolaiset ydinaseet vuonna 1996 ja romutti H-55-ohjusta käyttämään kykenevät koneensa.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Kh-55 military-today.com. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)[arkistolinkki]
  2. ↑ Stefan Forss: Venäjän ydinaseopin erityispiirteet (pdf) (H-55 mainitaan sivulla 128) Tiede ja ase, 58(58): 113–141. 2000.
  3. ↑ Kh-55 (AS-15) missilethreat.csis.org. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Kh-55 (AS-15 'Kent'/Kh-555/RKV-500/Kh-65) (Russian Federation), Offensive weapons janes.com. Arkistoitu Viitattu 25.3.2022. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  5. ↑ Kh-555 military-today.com. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Alex Lockie: Iran built copies of a Soviet-era nuclear-capable missile without violating the nuclear deal businessinsider.com. 5.2.2019. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Paul Kerr: Ukraine Admits Missile Transfers armscontrol.org. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)