H. Beam Piper | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. maaliskuuta 1904 |
Kuollut | 6. marraskuuta 1964 (60 vuotta) |
Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | englanti |
Tyylilajit | tieteiskirjallisuus |
Aiheesta muualla | |
www.zarthani.net ja www.h-beampiper.com | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Henry Beam Piper (23. maaliskuuta 1904 – n. 6. marraskuuta 1964) oli yhdysvaltalainen tieteiskirjailija. Hän on parhaiten tunnettu laajasta "Terro-Human Future History" -kertomussarjastaan ja lyhyemmästä vaihtoehtoista historiaa käsittelevästä "Paratime"-sarjasta.
Hän kirjoitti kirjailijanimellä H. Beam Piper. Hänen hautakivessään lukee "Henry Beam Piper". Piper kertoi alkukirjaimen H tulevan Horacesta.
Piper oli pääasiassa itseoppinut. Hän meni 18-vuotiaana töihin Altoonan rautateille Pennsylvaniassa. Hän työskenteli myös yövartijana rautateillä.
Piper julkaisi ensimmäisen novellinsa "Time and Time Again" vuonna 1947 Astounding Science Fiction tieteiskirjallisuuslehdessä. Hän kirjoitti etupäässä lyhyitä kertomuksia kunnes teki vuonna 1961 lyhyen kokeilun romaanien maailmaan. Piper keräsi aseita ja kirjoitti dekkarin Murder in the Gunroom.
Piper teki itsemurhan marraskuussa 1964 Williamsportissa, Pennsylvaniassa. Tarkkaa kuolinpäivää ei tiedetä; viimeinen päiväkirjamerkintä oli 5. marraskuuta ("Sataa 0930"), ja ruumiin löytöpäiväksi mainitaan eri lähteissä joko 9. tai 11. marraskuuta. Jerry Pournellen Little Fuzzyyn kirjoittaman esipuheen mukaan Piper sulki kaikki huoneistonsa mukavuudet, suojasi lattian ja seinät maalarin suojakankaalla ja surmasi itsensä asekokoelmansa käsiaseella. Piperin itsemurhaviestin mukaan: "En halua jättää sotkua taakseni lähtiessäni pois, mutta jos olisin voinut siivota aiheuttamani sotkun en olisi lähtenyt pois. H. Beam Piper."
Jotkut Piperin elämäkerran kirjoittajat perustelevat hänen toimintaansa taloudellisilla vaikeuksilla, toiset perheongelmilla; Pournellen mukaan Piper tunsi itsensä talousvaikeuksien ahdistamiseksi erottuaan puolisostaan, ja olleensa siinä virheellisessä käsityksessä että hänen uransa oli laskussa (hänen agenttinsa oli kuollut ehtimättä ilmoittaa hänelle hyvistä myyntituloista). Toimittaja George H. Scithers, joka tunsi Piperin henkilökohtaisesti, on kertonut että Piper halusi kostaa halveksimalleen entiselle puolisolle: tekemällä itsemurhan Piperin henkivakuutus mitätöitiin eikä entinen puoliso hyötynyt siitä.
Piperin julkaisematon käsikirjoitus "Only the Arquebus" on kadoksissa; on luultavaa että hän tuhosi sen yhdessä henkilökohtaisten papereiden kanssa.
Hänen tuotansa julkaisuoikeudet hankki lopulta itselleen Ace Science Fiction ja uudelleenjulkaisi taskukirjoina 1980-luvun alussa. Useat painokset ovat loppuunmyytyjä, vaikkakin Ace julkaisi tunnetuimpia teoksia uusintapainoksina 1998 ja 2001. Uransa loppupuolella Piper oli kirjeenvaihdossa Pournellen kanssa, joka Acen kustannustoimittajana auttoi Piperin romaanien julkaisemisessa.
Viime aikoina on hänen useita kertomuksiaan uudelleenjulkaistu. Hänen tekijänoikeutensa on annettu näköjään raueta, minkä vuoksi Gutenberg-projekti on julkaissut häen tuotantoaan internetissä.
Piperin kertomuksia on kahdenlaisia: avaruusoopperoita kuten Space Viking, sekä kertomuksia kultturikonflikteista tai kulttuurien väärinymmärryksistä, kuten Little Fuzzy tai Paratime-kertomukset.
Pysyvä teema hänen töissään on se, että historia toistaa itseään; aikaisemmilla tapahtumilla tulee olemaan suorat ja selkeät vastineet tulevaisuudessa. Romaani Uller Uprising on selkein esimerkki tästä perustuen Sepoy-kapinaan.
Piperin henkilöhahmoja kuvaa käsitys itsenäisestä henkilöstä: henkilöstä joka kykenee huolehtimaan itsestään ja on halukas ja kyvykäs kohtaamaan kaikki eteen tulevat haasteet. Henkilöiden toiminta on yleensä suoraviivaista ja konflikti ulkoista.
Piper oli kiinnostunut General Semantics -koulukunnasta. Koulukunta on erikseen mainittu teoksessa Murder in the Gunroom, ja sen periaatteet, kuten tietoisuus tietämisen rajoituksista, näkyvät hänen myöhemmässä tuotannossaan.
Pipein teokset ovat vaikuttaneet myöhempiin tieteiskirjailijoihin. Charles Strossin Merchant Princes sarja on saanut Strossin mukaan vaikutteita Piperin Paratimesta. Piperin kertomuksesta Omnilingual on otettu lukuisia uusintapainoksia ja siihen on usein viitattu myöhemmissä kertomuksissa jotka käsittelevät muukalaisrotujen kielten kääntämistä. Elizabeth Bearin mukaan hänen romaaninsa Undertow sai vaikutteita Little Fuzzysta.
Terro-Human Future History on Piperin yksityiskohtainen näkemys seuraavasta 6000 vuodesta ihmiskunnan historiassa. 1942, vuosi jolloin ensimmäinen ydinreaktori rakennettiin, on määritelty vuodeksi 1 A.E. (Atomic Era, "atomikausi"). Vuonna 1973 ydinsota raunioittaa planeetan. Terran Federation ("Maan liittovaltio") muodostuu ihmiskunnan matkustaessa avaruuteen ja kehittäessä antipainovoimateknologian.
Kertomus "The Edge of the Knife" (kokoomateoksessa Empire) tapahtuu hieman ennen ydinsotaa, ja sisältää henkilön, joka näkee näkyjä tulevaisuudesta. Kertomus yhdistää Piperin teossarjojen avainelementtejä.
Suurin osa kertomuksista tapahtuu seuraavan vuosituhannen aikana, kahden Federaation aikakautena.Merkittävimpiä niistä ovat kolme Fuzzy-romaania (Little Fuzzyensimmäisenä), mitkä käsittelevät eriskummallisen vieraan muukalaisrodun tunnustamista ihmisenkaltaisiksi/tietoisiksi (sapient), ja kahden eri lajin yrityksiä elää yhdessä Fuzzien kotiplaneetalla Zarathustralla.
Federaatio romahtaa System States Warissa ja sitä seuraavissa planeettojenvälisissä sodissa (osa siitä nähtävissä teoksessa The Cosmic Computer), mikä johtaa pitkään välitilaan, jolloin ei ole ihmisten yhtä keskusvaltaa. Space Viking sijoittuu tähän kaoottiseen aikakauteen.
Välitila päättyy ensimmäisen Imperiumin luomiseen. Ainakin viisi imperiumia hallitsee ihmiskuntaa seuraavana neljänä tuhantena vuonna, mutta vain muutama lyhyt kertomus (koottu teokseen Empire) kuvaa tätä aikakautta. Piper yleensä kuvaa näitä imperiumeja hyväntahtoisiksi, valistuneiden itsevaltiaiden (despotismi) hallitsemiksi.
Piperin tulevaisuuden historia muistuttaa jossain määrin Isaac Asimovin Säätiö-trilogiaa, ja on luultavasti saanut siitä vaikutteita, varsinkin kun kumpikin kirjailija kirjoitti John W. Campbellin julkaisuihin.
Paljon lyhyempi sarja vaihtoehtoisen historian kertomuksia on Piperin Paratime-sarja. Kertomukset on koottu yhteen Paratime-romaaniin, minkä jatko-osa on romaani Lord Kalvan of Otherwhen. Nämä kertomukset liittyvät "Paratime Policeen", kehittyneen rinnakkaismaailman lainvalvontaorganisaatioon mikä on oppinut matkustamaan rinnakkaismaailmojen aikalinjojen välillä. He vartioivat mustasukkaisesti rinnakkaismaailmojen olemassaolon salaisuutta, vaikka louhivat toisten maailmojen resursseja omansa hyväksi. Käy ilmi että ihmiset ovat kotiplaneettansa oloja paenneita marsilaisia pakolaisia jotka muuttivat maapallolle.
Toisin kuin monissa muissa vaihtoehtoista historiaa käsittelevissä teoksissa Pipe pyrkii sijoittamaan historiankulun käännekohdat kauas menneisyyteen. Esimerkiksi Lord Kalvan kertoo poliisista joka siirtyy vahingossa rinnakkaismaailmaan missä nykyisten eurooppalaisten esi-isät eivät siirtyneet Eurooppaan. Sen sijaan nomadit heimot siirtyivät Aasian ja Pohjois-Amerikkaan. Romaanissa Pohjois-Amerikan itärannikolla asuvat heimot siirtyivät alueelle lännestä ja elävät yhä keskiaikaisessa yhteiskunnassa.
Kaksi jatko-osaa kahteen ensimmäiseen Fuzzy-romaaniin ovat: Fuzzy Bones (1981) kirjoittajana William Tuning ISBN 0-441-26181-7, ja Golden Dream: A Fuzzy Odyssey (1982) kirjoittajana Ardath Mayhar ISBN 0-441-29726-9. Kummankin kirjan kanssa ristiriidassa on Piperin käsikirjoituksen Fuzzies and Other People ISBN 0-441-26176-0 löytyminen ja lopullinen julkaisu.