HMAS Norman (G49)
| HMAS Norman | |
|---|---|
 HMAS Norman |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John I. Thornycroft and Company, Woolston |
| Kölinlasku | 27. heinäkuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 30. lokakuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 29. syyskuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | lokakuu 1945 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 760 t (standardi) 2 550 t (max) |
| Pituus | 108,66 m |
| Leveys | 10,87 m |
| Syväys | 4,98 m (max) |
| Koneteho | 40 000 hv |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 226 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × QF 4,7″ Mk XII kaksiputkisina Mk XIX asennuksina 4 × QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII asennuksena 1 × Bofors 40 mm 3 × Oerlikon 20 mm 2 × nelipiippuista Vickers .50″ Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä 2 × kaksipiippuista .303″ Lewis-pikakivääriä 10 × 21″ (533 mm) PR Mk II -torpedoputkea 30 syvyyspommia |
HMAS Norman (viirinumero G49) oli Australian laivaston N-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Aluksen omisti koko sen palvelusuran Britannian kuninkaallinen laivasto.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: N-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 15. huhtikuuta 1939 vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista, missä köli laskettiin 27. heinäkuuta. Alus laskettiin vesille 30. lokakuuta 1940. Marraskuussa ilmoitettiin, että alus miehitettäisiin australialaisilla samoin kuin sen sisaralukset HMS Napier, HMS Nepal, HMS Nizam ja HMS Nestor. Alus liitettiin Australian laivastoon 15. syyskuuta 1942 ensimmäisenä päällikkönään komentaja Henry M. Burrell. Valmistuminen kuitenkin viivästyi järjestelmätoimitusten viivästyessä sekä Norjan taisteluiden ja Dunkerquen evakuoinnin aiheuttamien tappioiden kuormittaessa telakoita. Alus valmistui 29. syyskuuta, jolloin se siirrettiin vastaanottotesteihin.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Englannin kanaalissa suoritettujen vastaanottotestien päätyttyä alus siirrettiin Scapa Flow’hun miehistön koulutukseen. Alus lähti 7. lokakuuta 1941 Islantiin kuljettaen Sir Walter Citrineä sekä kauppavaltuuskuntaa Neuvostoliittoon. Vietettyään neljä vuorokautta Arkangelissä alus lähti Scapa Flow’hun. Se sai kuitenkin Karhusaaren kohdalla ollessaan käskyn palata takaisin odottamaan kauppavaltuuskuntaa. Alus lähti paluumatkalle valtuuskunnan saavuttua 27. lokakuuta.[2]
Palattuaan Scapa Flow’hun alus suojasi Kotilaivastossa saattueita sekä raskaita pinta-aluksia, kunnes joulukuussa alus siirrettiin telakalle huollettavaksi. Palattuaan palvelukseen tammikuussa 1942 alus määrättiin Itäiseen laivastoon, jonne se siirtyi suojaten saattuetta WS15.[2]
Helmi–maaliskuussa alus suojasi Itäisessä laivastossa saattueita ja raskaita pinta-aluksia Intian valtamerellä. Itäisen laivaston komentaja päätti siirtää aluksensa turvaan mahdollisilta japanilaisten ilmahyökkäyksiltä, jolloin muodostettiin kaksi osastoa. Norman kuului vara-amiraali A. V. Willisin johtamaan osasto B:hen, jonka muut alukset olivat taistelulaivat HMS Resolution, HMS Ramillies, HMS Royal Sovereign ja HMS Revenge, lentotukialus HMS Hermes, kolme risteilijää ja seitsemän hävittäjää. Osasto lähti Addunatollilta ja liittyi 31. maaliskuuta osasto A:han noin 80 merimailia Ceylonilta etelään. Laivasto matkasi kohti etelää ja saapui 4. huhtikuuta Addunatollille.[2]
Itäinen laivasto matkasi kolme päivää Ceylonin eteläpuolella kohtaamatta japanilaisia. Osaston pääosa palasi 4. huhtikuuta Addulle. Seuraavana päivänä Norman suojasi Force B:tä. Osasto viipyi Malediivien ja Ceylonin välillä välttäen ylivoimaisen vihollisen kohtaamista päivisin ja pyrkien öiseen ilmaiskuun aina 8. huhtikuuta saakka, jolloin osasto palasi Addulle.[2]
Keisarillisen Japanin laivaston hallitessa Bengalinlahtea ja Ceylonin eteläpuolista merialuetta Somersville päätti 8. huhtikuuta vetäytyä Addulta. Force B siirtyi Kilindiniin Afrikan rannikolle suojaamaan Lähi-idän ja Persianlahden yhteyksiä. Force A siirtyi Bombayhin. Somersville perusti Itäisen laivaston esikunnan Kilindiniin 14. huhtikuuta. Norman siirtyi saattuetehtäviin Bombayhin, jonne se saapui huhtikuun lopulla.[2]
Toukokuun alus oli Intian valtamerellä, kunnes se päätettiin 22. toukokuuta siirtää Välimerelle. Se lähti Kilindinistä operaatio Vigorousiin kolmen muun Australian laivaston hävittäjän kanssa. Kontra-amiraali Philip Vianin johtama saattue lähti 12. kesäkuuta Port Saidista ja Haifasta Maltalle. Italian laivaston merelle lähtö ja toistuvat ilmahyökkäykset pakottivat saattueen palaamaan Egyptiin.[2]
Palattuaan Intian valtamerelle alus suojasi saattueita ja valvoi merialuetta. Se osallistui 10.-29. syyskuuta Madagaskarin valtaukseen. Vuoden lopun alus jatkoi saattueiden ja raskaiden alusten suojaamista.[2]
Tammikuussa 1943 se oli Kilindinin ja Madagaskarin välillä. Helmikuussa alus suojasi saattuetta, joka kuljetti 30 000 australialaista Lähi-idästä takaisin kotimaahan. Alus oli huhti-toukokuuhun huollettavana Simonstownissa, mistä palattuaan se oli saattuetehtävissä.[2]
Kesäkuussa alus suojasi saattueita Mozambikin salmesta pohjoiseen ja heinäkuussa se oli telakalla Durbanissa. Alus suojasi elokuussa saattueen WS32 Kongo-joelta Durbaniin ja edelleen siitä pohjoiseen. Lokakuussa alus saapui Bombayhin, mistä se lähti 14. joulukuuta Colomboon ja edelleen Kilindiniin. Vuoden viimeisenä päivänä alus suojasi HMS Ramilliesin Adeniin.[2]
Tammikuussa 1944 alus liitettiin Adenissa Itäisen laivaston Force A:han, jonka komentajana oli vara-amiraali A. J. Power. Osasto saapui 27. tammikuuta Colomboon. Kaksi seuraavaa kuukautta osasto harjoitteli ja maaliskuussa osasto liittyi Yhdysvaltain laivaston taisteluosastoon, jonka muodostivat USS Saratoga ja kolme hävittäjää. Yhdistynyt osasto saapui 31. maaliskuuta Trincomaleehen.[2]
Huhtikuussa alus oli ensimmäisen kerran Australian aluevesillä, kun se saapui 24. huhtikuuta Sydneyyn huollettavaksi. Alus vapautui telakalta heinäkuussa palaten Itäiseen laivastoon Trincomaleehen Intian valtamerelle saattue- ja partiointi tehtäviin.[2]
Lokakuun puolivälissä muodostettiin osasto Nikobaareille suunnattuun hyökkäykseen, mikä liittyi Yhdysvaltain joukkojen Leyten maihinnousuun. Vara-amiraali Sir Arthur Powerin komentama osasto aloitti 17. lokakuuta hyökkäyksensä ilmaiskulla, minkä jälkeen ammuttiin tykein. Ampuvassa osastossa oli Normanin lisäksi risteilijä HMS London ja hävittäjä Hr. Ms. Van Galen, jotka tehtävänsä jälkeen palasivat Trincomaleehen. Tämän jälkeen alus oli Ceylonilla harjoittelemassa ja saattuetehtävissä.[2]
Alus lähti 1. tammikuuta 1945 Durbanista Colomboon suojaten HMS Unicornia. Se lähti 18. tammikuuta Trincomaleesta Burmaan Arakanin rannikolle. Alus suojasi 21. tammikuuta Ramree Islandin maihinnousua operaatio Matadoria. Osasto joutui ilmahyökkäykseen, joka torjuttiin ilman tappioita. Alus poistui 23. tammikuuta Akyabiin, mistä se lähti 26. tammikuuta suojaten HMS Ameeria. Seuraavana päivänä osasto liittyi kontra-amiraali A. D. Readin komentamaan risteilijöistä koottuun TF65:een, jonka tehtävänä oli vallata Cheduba Island.[2]
Tykistötuli aloitettiin 26. tammikuuta, jolloin Norman ampui 214 kranaattia pääaseillaan. Onnistuneen maihinnousun jälkeen alus jatkoi Burman alueella. Norman ja HMS Raider vaiensivat 30. tammikuuta Sagu Islandilla japanilaisten kenttätykistön, joka oli torjunut edellisenä päivänä maihinnousun. Helmikuussa alus oli Trincomaleessa harjoittelemassa ja suojaamassa HMS Formidablea. Se lähti 1. maaliskuuta Fremantleen, jonne alus saapui 10. maaliskuuta. Alus jatkoi edelleen Sydneyyn, jonne se saapui 18. maaliskuuta.[2]
Alus lähti 1. huhtikuuta Sydneystä HMAS Napierin kanssa Filippiineille Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon (TF57), johon ne liittyivät huhtikuun puolivälissä. Alus osallistui 14.-20. huhtikuuta Okinawalle iskevien lentotukialusten suojaamiseen, mikä oli osa operaatio Icebergiä. TF57 palasi 24. huhtikuuta Leytelle, mistä se lähti Sakishima Guntoon 1. toukokuuta tehtävään hyökkäykseen. Isku aloitti operaatio Icebergin toisen vaiheen. Norman suojasi 7. hävittäjälaivueen mukaan huolto-osia (engl. Fleet Train. Alus liittyi 19. toukokuuta TF57:n lentotukialusten suojaksi, kunnes se siirtyi 22. toukokuuta suojaamaan Leytelle vaurioitunutta HMS Quilliamia. Operaation päätyttyä 25. toukokuuta alus palasi 6. kesäkuuta Sydneyyn, missä se viipyi kuukauden loppuun.[2]
Alus saapui 4. heinäkuuta 7. hävittäjälaivueen mukana Manukseen, missä se oli yleisaluksena ja saattuetehtävissä. Sotatoimet Japania vastaan päättyivät 15. elokuuta. Syyskuussa alus lähti Japaniin, mutta myöhästyi antautumisseremonioista.[2]
Lokakuussa alus palasi Sydneyyn, missä se palautettiin kuukauden lopulla kuninkaalliselle laivastolle.[2] Se lähti marraskuussa Fremantlen kautta Britteinsaarille. Alus saapui 12. joulukuuta Plymouthiin, missä se poistettiin palveluksesta. Vuoden vaihduttua alus sijoitettiin reserviin ja se makasi ankkurissa Plymouthissa, kunnes se siirrettiin elokuussa 1950 Chathamiin. Myöhemmin samana vuonna alus hinattiin Devoportiin. Se siirrettiin tammikuussa 1953 edelleen Penarthiin. Vuonna 1956 esitettiin aluksen siirtämistä laivaston reservin koululaivaksi, mutta esitys hylättiin. Alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin BISCOlle romutettavaksi. Alus saapui 1. huhtikuuta 1958 hinattuna romutettavaksi Cashmorelle Newportin telakalle Monmouthiin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- English, John: Afridi to Nizam – British Fleet Destroyers 1937–43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Langtree, Christopher: The Kelly’s – British J, K & N Class Destroyers of World War II. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-166-X (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Royal Navy |
HMS Nerissa - HMS Noble(i) - HMS Noble(ii) - HMS Nonpareil |
|---|---|
| Alankomaiden laivasto | |
| Australian laivasto |
HMAS Napier - HMAS Nestor - HMAS Nizam - HMAS Norman - HMAS Nepal |
| Puolan merivoimat |
| Edeltäjä: M-luokka – Seuraaja: O-luokka |