HMS Achilles (1863)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston ironclad-fregatista. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Achilles
Achilles
Achilles
Aluksen vaiheet
Rakentaja Chathamin telakka
Kölinlasku 1. elokuuta 1861
Laskettu vesille 23. joulukuuta 1863
Palveluskäyttöön 26. marraskuuta 1864
Loppuvaihe romutettu 1925
Tekniset tiedot
Uppouma 9 829 t
Pituus 120 m
Leveys 17,75 m
Syväys 8,31 m
Koneteho 1-akselinen Penn-moottori 5 720 ihp
Nopeus 14,32 solmua
Miehistöä 709
Aseistus
Aseistus 20 × 100 naulan Somerset -kanuunaa

HMS Achilles oli panssaroitu täystakiloitu höyryfregatti. Alus tilattiin vuoden 1861 laivasto-ohjelman kolmantena aluksena ja se luokiteltiin panssarifregatiksi. Sen piti alun perin olla parannettu versio HMS Warriorista.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ollen paranneltu Warrior perussuunnitelman ja koneiston ollessa sama täydennettynä paremmalle suojalla. Aluksella oli kolmetoista jalkaa korkea vedenpinnan alta alkava panssarivyö, joka kulki perästä keulaan. Sen paksuus tulipattereiden kohdalla oli 2,5 tuumaa. Patterikannen panssari oli 212 jalkaa pitkä ja se oli tuettu 4,5 tuuman vedenpitäviin seiniin. Ruorijärjestelmä oli täysin suojattu aluksen pyöreän perän soveltuessa tarkoitukseen. Aluksen keula oli muotoiltu törmäyksen mahdollistavaksi ja alus pidettiinkin yhtenä parhaista omana aikanaan. Aluksen runko muodosti 106 vesitiivistä tilaa, joista 66 oli laidoilla. Lisäksi aluksessa oli kaksoispohja.[1]

Aluksen höyrykone tuotti 25 psitä, mikä oli kaksikymmentä prosenttia aiempia aluksia enemmän. Se oli kuitenkin varustettu neljällä täysin takiloidulla mastolla, joihin oli mahdollista ripustaa 44 000 neliöjalan purjeet. Siten aluksen purjepinta-ala oli Britannian kuninkaallisen laivaston suurin ja se oli myös ainoa nelimastoinen palveluksessa ollut alus. Purjehdusominaisuuksien parantamiseksi keulamasto poistettiin vuonna 1865. Vuotta myöhemmin päämastoa siirrettiin 25 jalkaa eteenpäin. Näin muutettuna purjepinta-ala oli laskenut 30 133 neliöjalkaan. Takila supistettiin vuonna 1877 parkkitakilaksi.[1]

Aseistuksena oli yläkannella neljä 110 naulan takaaladattavaa kartussilaukauksia ampuvaa tykkiä ja kuusitoista 100 naulan Somerset SB-tykkiä tykkikannen keskimmäisissä porteissa. Taaempiin tykkikannen porteihin asennettiin vuonna 1865 kuusi 68 naulan SB-tykkiä. Aluksen aseistus uudistettiin vuonna 1868, jolloin pääkannelle asennettiin neljä 7 tuuman tykkiä ja loput kahdeksantoista tykkikannelle. Alus aseistettiin uudelleen vuonna 1874 kahdellatoista 9 tuuman MLR tykillä, joita täydensivät yläkannen kaksi 7 tuuman ja kaksi 9 tuuman MLR tykkiä.[1]

Alus oli modernisoitavana vuonna 1889, jolloin aseistusta täydennettiin kahdella 6 tuuman BL-tykillä, kahdeksalla QF 3 naulan Hotchkiss -tykillä ja 16 konekiväärillä. Samalla 7 tuuman MLR-tykit poistettiin.[1]

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Achilles palveli pääosan urastaan kotivesillä lukuun ottamatta Välimerellä vietettyä aikaa vuosina 1877–1880, jolloin se muun muassa purjehti Dardanellien läpi vuonna 1878. Sen palvelus päättyi vuonna 1885. Alus nimettiin 1902 HMS Hiberniaksi ja edelleen maaliskuussa 1904 HMS Egmontiksi, kesäkuussa 1916 HMS Egeremontiksi ja kesäkuussa 1919 HMS Pembrokeksi. Alus myytiin 26. tammikuuta 1923 Granton Shipbreaking Companylle ja se romutettiin vuonna 1925.[2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Achilles (1863).
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
  • Lyon, David & Winfield, Rif: Sail & Steam Navy List - All the Ships of the Royal Navy 1815–1889. Lontoo: Chatham Publishing/National Maritime Museum, 2004. ISBN 1-86176-032-9 (englanniksi)
  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817–1863 – Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4 (englanniksi)
  • Ballard, G. A.: The Black Battlefleet. Annapolis: Naval Institute Press, 1980. ISBN 0-87021-924-3 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Gardiner, Robert 1860–1905 s. 9
  2. ↑ Lyon, David & Winfield, Rif s. 235
  3. ↑ Coward, B. R. s. 18
Edeltäjä:
Hector-luokka 		Royal Navyn taistelulaivaluokat Seuraaja:
Minotaur-luokka