HMS Illustrious (87)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Illustrious-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Illustrious
HMS Illustrious
HMS Illustrious
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers-Armstrong, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 27. huhtikuuta 1937
Laskettu vesille 5. huhtikuuta 1939
Palveluskäyttöön 25. toukokuuta 1940
Poistui palveluskäytöstä 1954
Loppuvaihe romutettu 3. marraskuuta 1956 Faslanessa
Tekniset tiedot
Uppouma 23 000 t (standardi)
28 661 t (kuormattu)
Pituus 226,70 m
Leveys 29 m
Syväys 8,5 m
Koneteho 110 000 shp (82 MW)
Nopeus 30,5 solmua
Miehistöä 1 229 - 1 997
Aseistus
Aseistus 16 x QF 4,5" (114 mm) tykkiä
48 x QF 2 naulan tykkiä
33 x lentokonetta

HMS Illustrious (viirinumero 87) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1939 vesillelaskettu Illustrious-luokan lentotukialus toisessa maailmansodassa. Alus aloitti palveluksensa Välimeren laivastossa, jossa se suojasi Maltan saattueita, osallistui pinta-alusten välisiin taisteluihin sekä ylläköihin Pohjois-Afrikan rannikolle.[1]

Lähettäessään 11. marraskuuta lentokoneensa hyökkäämään Tarantoon aluksesta tuli maailman ensimmäinen lentotukialus, jonka lentokoneet iskivät laivastotukikohtaan.[1]

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Illustrious-luokka (lentotukialus)

Alus tilattiin vuoden 1936 laivasto-ohjelmassa Vickers-Armstrongilta Barrow-in-Furnessista, missä köli laskettiin 27. huhtikuuta 1937.[2] Alus laskettiin vesille kauniina ja aurinkoisena keskiviikkona 5. huhtikuuta 1939 tilaisuudessa, mitä oli seuraamassa yli 20 000 henkeä. Aluksen kummina toimi kolmannen merilordin ja laivaston tarkastajan amiraali Reginald Hendersonin puoliso Lady Henderson. Varsinainen vesillelasku kesti vain minuutin, minkä jälkeen kymmenen Liverpoolista ja Glasgow'sta saapunutta hinaajaa siirsi aluksen rungon Buccleuch Dockiin työn loppuun saattamiseksi.[3]

Alus oli 29. tammikuuta 1940 valmis merelle lähtöön eli lähes viisi kuukautta sodan alkamisen jälkeen. Aluksen ensimmäiseksi päälliköksi oli nimetty D. W. Boyd, joka oli ollut torpedo- ja sukelluskoulun HMS Vernonin komentajana.[3]

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin palvelukseen tiistaina 16. huhtikuuta kello 9, jolloin laivaston valkoinen sotalippu nostettiin ensimmäisen kerran. Kolme varttia myöhemmin saapui 45 upseeria ja 554 miehistönjäsentä alukselle laivaston varuskunnasta Devonportista täydentämään etukomennuskuntaa, joka oli ollut aluksella jo viikkoja. Seuraavina päivinä alusta varustettiin. Kahdeksan päivää myöhemmin keskiviikkona 24. huhtikuuta puoli yksitoista Barrow-in-Furnessissa alus irrottautui Ramsden Dockin laiturista ja se hinattiin hitaasti läpi altaan sulkujen Walneyn kanavaan. Lentotukialus kaatoi yhden hinaajista, jolloin kolme miehistönjäsentä sai surmansa.[3]

Välimeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Illustrious vuonna 1940

Maanantaina 5. elokuuta alus lähti Clydesidestä jokea alas Greenockiin, mistä propulsiojärjestelmätestien päätyttyä alus jatkoi matkaansa pohjoiseen Scapa Flow'hun, jonne se saapui kymmenen päivää myöhemmin. Viipyessään pohjoisessa alus oli kontra-amiraali A. L. St. G. Lysterin lippulaivana. Alus lähti merelle, missä se vastaanotti 815 ja 819 laivueiden Fairey Swordfish -torpedopommittajat ja 806 laivueen Fairey Fulmar -hävittäjät, jotka korvasivat aluksella olleet Blackburn Skuat. Tiistai aamuna 22. elokuuta risteilijät HMS Sheffield ja HMS York saattajinaan alus lähti kohti Välimerta.[4]

Kaksi päivää myöhemmin lentotoimintaharjoituksessa tapahtui kuolemaan johtanut lento-onnettomuus, kun Fulmarit N1885 ja N1887 törmäsivät. Kummankin koneen miehistö yhteensä neljä henkeä sai surmansa. Kolme päivää onnettomuuden jälkeen osasto kohtasi Force H:n taistelulaivat HMS Renownin ja HMS Valiantin, joiden saattamana osasto jatkoi matkaansa Gibraltarille.[4]

Operaatio Hats

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Operaatio Hats

Italian liityttyä sotaan 10. kesäkuuta Saksan rinnalle oli pakottanut brittiläisen Välimeren laivaston siirtymään Maltalta Aleksandriaan, missä telakointi mahdollisuudet olivat rajoitetummat. Illustriousin tuli täydentää laivaston ilmapuolustusta, koska käytössä ollut HMS Eagle oli vanha ja pieni. Italian ilmavoimien hallitessa Sisilian ja Tunisian Cape Bonin välistä kapeikkoa oli luotu operaatio Hats takaamaan lentotukialuksen pääsy Aleksandriaan. Lentotukialuksen vuorokauden kestäneen tankkauksen päätyttyä Gibraltarilla se ankkuroitui HMS Ark Royalin taakse.[4]

Alus irtosi perjantaina 30. elokuuta hieman jälkeen kello kahdeksan laiturista saattajinaan osasto Force H:sta ja Valiant, joka siirrettiin samalla Aleksandriaan. Seuraavana päivänä kello kaksi iltapäivällä aluksen ollessa Majorcan ja Algerin puolessavälissä ensimmäinen Italian ilmavoimien tiedustelukoneet havaitsivat osaston. 806 laivueen Fulmarit ampuivat alas kaksi tiedustelukoneista. Force H:n alukset lähtivät kolmelta aamuyöstä 2. syyskuuta paluumatkalle ja kolme ja puoli tuntia myöhemmin osasto kohtasi Välimeren laivaston saattajat, joihin kuuluivat taistelulaivat HMS Warspite ja HMS Malaya ja risteilijät HMS Orion ja HMAS Sydney.[4]

Kello 11 havaittiin jälleen italialainen tiedusteluosasto, joista 806 laivueen Fulmarit ampuivat alas kolme. Iltapäivällä puoli neljä alkoi ensimmäinen ilmahyökkäys, kun Italian ilmavoimien pommikoneet yrittivät korkealta pommittaen osua aluksiin. Toinen ilmahyökkäys alkoi kello seitsemän jälkeen jälleen tuloksettomana korkealta. Alusten ilmatorjunta pudotti tällä kertaa kaksi hyökkääjistä. Osasto ohitti seuraavana aamuna kello kolme Maltan ja päivä oli hiljainen lukuun ottamatta sukellusvenehälytystä. Osasto oli keskiviikon 4. syyskuuta ensitunteina Kreetan eteläpuolella, mistä se kykeni tekemään ilmahyökkäyksen Italian ilmavoimien lentokonetukikohtaan Kálathoksessa Ródoksella.[4]

Kahdeksan Swordish pommittajaa nousi lentotukialukselta varttia vaille neljä, mutta ainoastaan seitsemän lensi kohteeseen yhden pudotessa nousussa ilmatorjuntapesäke S1:een ja edelleen mereen. Onnettomuudessa sai surmansa koneen tähystäjä. Isku Kálathoksen lentotukikohtaan tehtiin yhdessä Eaglen lentokoneiden kanssa. Koneiden poistuessa tukikohdan lentokonesuojat, lentokoneet ja parakit olivat tulessa.[4]

Aamupäivällä havaittiin jälleen varjostava tiedustelukone ja hieman yli yksitoista alkoi ilmahyökkäys, josta alukset selvisivät vaurioitta. Illutrious kiinnittyi torstaina 5. syyskuuta puoli kymmeneltä Aleksandrian satamaan liittyen brittiläiseen Välimeren laivastoon.[4]

Varsinaiset sotatoimet alkavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian aloitettua 13. syyskuuta maahyökkäyksen Egyptiin. Italian joukkojen merkittävin huoltoreitti kulki Benghazin sataman kautta ja sen toiminta tuli siten estää. Illustrious lähti merelle saattajinaan risteilijät HMS Gloucester, HMS Liverpool ja Orion. Länteen matkanneen osaston ohitettua puolilta öin 16.-17. syyskuuta välisenä yönä Goudhos saaren Kreetan etelärannikolla lähetettiin viisitoista Swordfish-pommikonetta matkaan. Täydenkuun loisteessa lentokoneet miinoittivat Benghazin sataman suun sekä upottivat hävittäjä RN Borean ja kaksi rahtialusta. Lentokoneet selvisivät hyökkäyksestä tappioitta ja ne palasivat lentotukialuksella kello neljän jälkeen aamulla, minkä jälkeen osasto palasi Aleksandriaan.[4]

Kymmenen päivää myöhemmin alus oli jälleen merellä suojaten tällä kertaa Maltalle matkannutta saattuetta operaatiossa MB5. Sunnuntaina 29. syyskuuta aluksen Fulmar-hävittäjät torjuivat Italian ilmavoimien pommi- ja torpedokoneiden hyökkäyksen saattueen kimppuun. Taistelussa menetettiin yksi hävittäjä ja ammuttiin alas yksi Cant-pommikone. HMAS Stuart pelasti Fulmarin miehistön merestä. Alus palasi Aleksandriaan 2. lokakuuta.[4]

Seitsemän päivää myöhemmin se oli jälleen merellä Eaglen kanssa. Alusten lentokoneiden oli tarkoitus hyökätä Lerokselle. Koneet nousivat lentotukialuksilta ilta kymmeneltä 13. lokakuuta ja neljä tuntia myöhemmin viimeinenkin oli palannut hyökkäyksestä. Seuraavana iltana osasto joutui ilmahyökkäykseen ollessaan paluumatkalla Aleksandriaan, jonne se saapui 16. lokakuuta.[4]

Taranton taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Taranton taistelu

Italian laivaston päätukikohtaa Tarantoa oli valvottu sodan alkamisesta lähtien. Lokakuun alussa tukikohdassa oli kolme Conte di Cavour- ja kaksi Littorio-luokan taistelulaivaa, kahdeksan risteilijää ja parikymmentä hävittäjää. Runsaiden maalien innoittamana päätettiin hyökätä tukikohtaan Trafalgarin taistelun muistopäivänä 21. lokakuuta. Illustriousin hangaarikannella syttynyt tulipalo kuitenkin siirsi hyökkäystä.[5]

Aluksella syttyi tulipalo perjantai aamupäivänä 18. lokakuuta noin kello yksitoista, kun lentokoneen ampuja testasi radio tankkauksen aikana. Aluksen miehistö määrättiin palontorjuntaan, ilmanvaihto suljettiin ja hangaarikannen paloverhot suljettiin mikä rajasi palon etuosaan. Palo kesti noin puolitoista tuntia. Siinä tuhoutui kolme Swordfishia täysin ja kaksi vaurioitui pahoin. Seuraavana päivänä vaurioituneet koneet poistettiin alukselta ja 22. lokakuuta hinaajat käänsivät aluksen tuuleen, jotta loput Swordfishit lensivät maihin.[5]

Marraskuun alussa aluksen vauriot oli korjattu ja hyökkäys Tarantoon päätettiin toteuttaa 11. marraskuuta. Samana päivänä oli tarkoitus suojata saattueet Kreikkaan, Kreetalle ja Maltalle, minkä vuoksi laivasto olisi joka tapauksessa merellä. Eaglen piti osallistua iskuun, mutta sen polttoainetankeissa havaitut vuodot estivät osallistumisen. Alukselta siirrettiin kuitenkin kahdeksan lentomiehistöä ja joitakin Swordfish-koneita Illustriousille.[5]

Kontra-amiraali Lysterin nostettua lippunsa aluksella lähti Illustrious Aleksandriasta merelle keskiviikko aamuna 6. marraskuuta Välimeren laivaston komentajan lippulaivan Warspiten johtaman laivasto-osaston mukana. Kaksi päivää myöhemmin laivasto sai tiedustelukuvat Tarantosta, jotka osoittivat maalin olevan lähes ennallaan. Samana päivänä seitsemän SM.79 torpedopommittajaa hyökkäsi, mutta Fulmarit torjuivat ne pudottaen kaksi.[5]

Illutrious lähetti lentokoneensa matkaan 170 merimailia kaakkoon Tarantosta. Koneet hyökkäsivät kahtena osastona tukikohtaan. Hyökkäyksessä ammuttiin alas kaksi Swordfishiä, mutta lentokoneet vaurioittivat pahoin kolmea taistelulaivaa. Lisäksi kaksi risteilijää ja kaksi apualusta sai osuman. Italian laivaston kärsimät tappiot tasoittivat laivastojen voimasuhteita merkittävästi ja jopa siirsivät edun liittoutuneille.[6]

Alus oli hyökkäyksen jälkeen edelleen Italian ilmavoimien ulottuvilla. Fulmar ampui alas tiedustelukoneen, joka oli ainoastaan kolmen merimailin päässä lentotukialuksesta. Seuraavana päivänä ammuttiin toinen tiedustelukone mereen. Alus ankkuroitui 14. marraskuuta kahdeksalta aamulla jälleen Aleksandriaan. Alus ja sen miehistö sai tehtävän jälkeen seitsemän päivän levon, minkä jälkeen alus lähti merelle kouluttamaan lentomiehistöjä. Kolme päivää myöhemmin aluksen koneet iskivät jälleen Leroksen lentotukikohtaan ja alus palasi marraskuun viimeisenä päivänä Aleksandriaan.[6]

Palattuaan Tarantosta aluksen miehistöllä oli seitsemän päivän lepo ennen vuorokauden lentotoimintaharjoittelua. Kolme päivää harjoittelun jälkeen alus teki iskun Lerokselle, mihin osallistuneet koneet palasivat onnistuneesti takaisin alukselle. Marraskuun viimeisenä päivänä alus oli jälleen Aleksandriassa, missä alus vietti jälleen vuorokauden merelle lentotoimintaharjoittelussa. Harjoittelun jälkeen alus vietti ankkurissa seuraavat viikot, kunnes maanantaina 16. joulukuuta se lähti merelle Välimeren laivaston mukana iskeäkseen Rodokselle ja Stampaliaan. Hyökkäyksen jälkeen osasto siirtyi Maltan eteläpuolelle häiritäkseen akselivaltojen huoltoyhteyksiä Tripoliin. Lentokoneet nousivat alukselta 21. joulukuuta ja ne upottivat saattaneen hävittäjän kovasti ilmatorjuntatulesta huolimatta rahtialuksen. Illan jo hämärtyessä todettiin yhden Swordfish-koneen tuhoutuneen. Seuraavana päivänä aluksen lentokoneet iskivät Tripolin satamaan. Alus palasi jouluaattona Aleksandriaan, missä se viipyi uuteen vuoteen.[7]

Operaatio Excess

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Operaatio Excess

Illustrious seurasi tiistaina 7. tammikuuta 1941 Warspitea ulos Aleksandrian satamasta kohtaamispaikalle, jossa muu laivasto odotti. Laivaston tehtävänä oli saattaa Skerkin kanavan kautta täydennyksiä kuljettanut saattue Maltalle. Lentotukialus saattajineen kohtasi 10. tammikuuta operaatio Excessin saattueen, jonka saattajana oli Gloucester. Saattueen ollessa Pantellarian ja Maltan välillä hävittäjä HMS Gallant osui miinaan, joka räjähtäessään tuhosi aluksen koko keulan.[8]

Lentotukialuksen kimppuun hyökkäsi matalalla kaksi Italian ilmavoimien torpedokonetta, jotka kaarsivat pois ilmatortjuntatulen vuoksi. Aluksen Fulmar-hävittäjät lähetettiin takaa-ajoon. Kyseessä oli kuitenkin hyvin suunniteltu ansa, jolla hävittäjäsuojaus saatiin vedettyä pois ja tutkaoperaattoreita hämättyä ilmassa olevilla lentokoneilla. Aluksen kimppuun kävi Junkers Ju 87 Stuka -syöksypommittajat.[8]

Aluksen lentokansi pommiosuman vaurioittamana
Illustrious Maltan satamassa.

Alukseen osui kuusi 500 kilogramman pommia alle minuutissa. Ainoastaan yksi pommeista läpäisi kannen ja räjähti 10 jalkaa hangaarikannen yläpuolella. Alus menetti ohjattavuutta peräsimen vaurioituessa. Miehistöstä sai surmansa 83 upseeria ja miehistönjäsentä ja yli sata haavoittui, joista kuusikymmentä vakavasti. Aluksen ilmassa olevat lentokoneet joutuivat lentämään Maltalle lukuun ottamatta yhtä Swordfishiä, joka laskeutui mereen hävittäjä HMS Junon viereen.[8]

Aluksen päällikkö sai aluksen ohjauksen palautettua ja alus kykeni omin voimin aloittamaan matkan Maltalle. Seuraavassa hyökkäyksessä alukseen osui vielä pommi, joka tuhosi peräsimen. Alus kiersi ympyrää, mutta mekaanikot saivat ohjattavuuden palautettua ohjaamalla alusta moottoreilla. Kolmannessa hyökkäyksessä alukseen ei osunut, mutta lähelle putosi pommeja. Neljännen hyökkäyksen pommit osuivat vaarattomasti mereen. Satamaan päästyään alus hinattiin Parlatorio-laituriin ja haavoittuneet siirrettiin sairaalaan.[8]

Aluksen ollessa tilapäishuollossa Maltalla itse alukseen osui vielä yksi pommi ja lähistölle useita, joista yksi rikkoi vasemmanpuoleisen moottorin. Vaurioiden vuoksi alus oli telakalla korjattavana lähes vuoden.[1]

Intian valtameri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Illustrious palasi palvelukseen toukokuussa 1942, ja samalla se sai siirron Intian valtamerelle, jossa se osallistui sisaraluksena HMS Indomitablen kanssa Madagaskarin maihinnousuun (Operaatio Ironclad).[1]

Välimeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus palasi 1943 Välimerelle osaksi Force H:ta Gibraltarilla. Alus osallistui Välimerellä muun muassa syyskuussa Sisilian maihinnousun tukemiseen.[1]

Tyynimeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kamikaze osuu alukseen

Illustrious liitettiin osaksi Itäistä laivastoa, jonka mukana se suoritti hyökkäyksiä Sabangille ja Palembangiin. Alus oli Australiassa huollossa, mistä se siirtyi osaksi Brittien Tyynenmeren laivastoa Manukseen ja sieltä Ulithiin. Alus osallistui maaliskuusta 1945 alkaen sisaralustensa kanssa Okinawan maihinnousun tukemiseen. Alukseen osui kamikaze sekä huhtikuussa että toukokuussa. Osumat aiheuttivat alukselle vaurioita, mutta eivät poistaneet sitä palveluksesta.[9]

Sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli ensin koululaivana. Se poistettiin vuoden 1954 lopulla käytöstä, myytiin 3. marraskuuta 1956 ja romutettiin Faslanessa.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Poolman, Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Jackson, A. J.: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
  • Taylor, H. A.: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7 (englanniksi)
  • Slader, John: The Red Duster at War – A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1 (englanniksi)
  • McCart, Neil: The Illustrious & Implacable Classes of Aircraft Carrier 1940–1969. Cheltenham, Englanti: Fan Publications, 2000. ISBN 1-901225-04-6 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Chesneau s. 104
  2. ↑ Chesneau, Roger s. 103
  3. ↑ a b c McCart, Neil s. 11
  4. ↑ a b c d e f g h i j McCart, Neil s. 12
  5. ↑ a b c d McCart, Neil s. 15
  6. ↑ a b McCart, Neil s. 16
  7. ↑ McCart, Neil s. 16–17
  8. ↑ a b c d McCart Neil s. 17
  9. ↑ a b Chesneau s. 105

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Illustrious (87).
Illustrious-luokan lentotukialukset
HMS Illustrious - HMS Formidable - HMS Victorious - HMS Indomitable
Edeltäjä: HMS Ark Royal – Seuraaja: HMS Unicorn