HMS Middleton (L74)
| HMS Middleton | |
|---|---|
 HMS Middleton |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers-Armstrong, Newcastle-upon-Tyne |
| Kölinlasku | 10. huhtikuuta 1940 |
| Laskettu vesille | 12. toukokuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 10. tammikuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | romutettu helmikuussa 1958 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 050 t (standardi) 1 490 t (max) |
| Pituus | 85,34 m |
| Leveys | 9,62 m |
| Syväys | 2,51 m |
| Koneteho | 19 000 hv |
| Nopeus | 27 solmua |
| Miehistöä | 168 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 1 × neliputkinen QF 2 naulan Mk VIII 2 × Oerlikon 20 mm |
HMS Middleton (viirinumero L74) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 12. joulukuuta 1939 vuoden 1939 hätäohjelmassa Vickers Armstrongilta Newcastle-upon-Tynestä, missä köli laskettiin 10. huhtikuuta 1940 työnumerolla J4213. Alus laskettiin vesille 12. toukokuuta 1941 ja valmistui 10. tammikuuta 1942, minkä jälkeen sillä aloitettiin koeajot.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa alus siirrettiin Scapa Flowhun varustettavaksi sekä lopullista hyväksyntätestausta varten. Aluksen miehistön koulutus keskeytettiin, koska laivastolla oli pula ilmatorjuntakykyisistä saattajista[3]. Alus suojasi 30. tammikuuta Neuvostoliittoon matkaavaa saattuetta PQ6 Islantiin.[1]
Helmikuussa alus liitettiin koulutusjakson päätyttyä 17. hävittäjälaivueeseen Scapa Flowhun. Alus suojasi 6. helmikuuta kuudentoista rahtialuksen saattuetta PQ11 Loch Ewestä Kirkwalliin, josta matkaa jatkettiin 14. helmikuuta Islantiin.[3] Alus erkani saattueesta 17. helmikuuta ja palasi Scapa Flowhun.[4][1]
Alus suojasi 25. helmikuuta HMS Skaten kanssa 1. miinalaivueen apumiinalaivoja HMS Menestheusta, HMS Agamemnonia, HMS Port Quebeciä ja HMS Southern Princeä, joiden tehtävänä oli täydentää pohjoista miinasulkua operaatiossa SN85. Alus vaurioitui kovassa merenkäynnissä, mikä pakotti sen palaamaan kunnostettavaksi. Alus siirrettiin 3. maaliskuuta Imminghamissa kaupalliselle telakalle, mistä se palasi 17. maaliskuuta Kotilaivastoon.[1]
Alus suojasi Kotilaivaston raskaita pinta-aluksia, jotka suojasivat Kuolaan matkaavaa saattuetta PQ13 ja sieltä palaavaa saattuetta QP9. Tehtävästä vapauduttuaan alus palasi suojaamaan Kanaalin saattueita. Alus suojasi 1. huhtikuuta Bayonnen meriliikenteeseen suunniteltua kommandoiskua operaatio Myrmidonia, joka kuitenkin peruutettiin. Operaatioon liittyen alus ampui Saint Jean de Luzin kohteita. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi Kotilaivastoon Scapa Flowhin.[1]
Alus suojasi 8. huhtikuuta raskaita pinta-aluksia, jotka suojasivat Kuolaan matkannutta saattuetta PQ14 ja sieltä palannutta saattuetta QP10. Se suojasi 26. huhtikuuta raskaita pinta-aluksia, jotka suojasivat Kuolaan matkannutta saattuetta PQ15 ja sieltä palannutta saattuetta QP11. Alus suojasi 13. toukokuuta laivaston mukana omasta torpedosta vaurioituneen HMS Trinidadin kotimatkan Murmanskista Britteinsaarille.[1]
Alus suojasi 23. toukokuuta Kotilaivaston raskaita pinta-aluksia, jotka lähtivät suojaamaan Kuolaan matkaavaa saattuetta PQ16 ja sieltä palaavaa saattuetta QP12. Alus siirrettiin Maltalle täydennyksiä toimittavan operaatio Harpoonin saattueen suojaksi. Se liittyi 5. kesäkuuta Clydestä lähtevän saattueen suojueeseen ja 12. kesäkuuta Force X:ään Sisilian kapeikosta Maltalle kulkevaan suojueeseen. Saattue joutui 14. kesäkuuta ilmahyökkäykseen, jossa risteilijä HMS Liverpool vaurioitui. Middleton määrättiin suojaamaan risteilijän paluumatka Gibraltarille, mistä se jatkoi 18. kesäkuuta Kotilaivastosta saapuneiden alusten mukana Scapa Flowhun.[1]
Heinäkuussa alus suojasi Jäämeren saattuetta PQ17 ja Kuolasta palaavaa saattuetta QP13 suojanneita raskaita pinta-aluksia. Amiraliteetti määräsi 4. heinäkuuta Murmanskiin matkanneen saattueen hajaantumaan, minkä jälkeen suojue palasi Scapa Flowhun. Alukselle kuormattiin 20. heinäkuuta HMS Marnen, HMS Martinin ja HMS Blankneyn kanssa varusteita ja ammuksia toimitettavaksi palaavan saattueen täydentämiseksi Arkangeliin. Matkalla alukset tankkasivat 20. heinäkuuta RFA Black Rangerilta. Ne saapuivat 24. heinäkuuta Kuolan niemimaalle.[1]
Alus liittyi 13. syyskuuta saattueeseen QP14, mistä se erkani paikallissaattueen otettua vastuun saattueesta. Alus palasi Scapa Flowhun. Lokakuun alus suojasi saattueita Britteinsaarilta Islantiin. Alus suojasi 22. marraskuuta Kuolasta saapuvaa saattuetta QP15, mistä se erkani 30. marraskuuta. Alus palasi Scapa Flowhun. Alus siirrettiin 3. joulukuuta Hullissa telakalle.[1]
Alus palasi 4. tammikuuta Kotilaivastoon koeajojen päätyttyä. Se määrättiin läntiselle reitille Jäämerelle matkaavien saattueiden paikallissaattajaksi. Alus suojasi 17. tammikuuta saattuetta JW52, mistä se erkani 21. tammikuuta varsinaisen suojueen saavuttua. Alus kohtasi 5. helmikuuta Kuolan niemimaalta saapuvan saattueen RA52, mistä se erkani Loch Ewessä. Alus suojasi 15. helmikuuta saattuetta JW52, mistä se erkani 21. helmikuuta suojueen saavuttua.[1]
Maaliskuusta 1943 alkaen alus suojasi Britteinsaarten ja Islannin välisiä saattueita, kunnes se 16. elokuuta siirrettiin suojaamaan pohjoista sulkua Tanskan salmen alueella rakentavia 1. miinalaivueen apumiinalaivoja operaatiossa SN74. Alus palasi syyskuussa Kotilaivaston saattuepalvelukseen.[1]
Alus suojasi 20. lokakuuta risteilijät HMS Londonia ja USS Augustaa. Ne suojasivat Kuolan niemimaalle siirrettäviä yhdeksää hävittäjää, kahta miinanraivaaja ja korvettia, joiden tehtävänä oli suojata saattuetta RA54A. Alus liittyi 10. marraskuuta saattueeseen RA54A, mistä se erkani 13. marraskuuta ennen Loch Eween saapumista. Alus oli 22. marraskuuta saattueen JW54B paikallissaattueena, mistä se vapautui 25. marraskuuta varsinaisen suojueen saavuttua.[1]
Alus liittyi 5. joulukuuta saattueeseen JW54B, mistä se erkani 9. joulukuuta. Alus palasi Locw Eween, missä se määrättiin suojaamaan Islantiin matkaavia saattueita. Alus suojasi saattueita Britteinsaarten ja Islannin välillä, kunnes se siirrettiin 10. maaliskuuta 1944 huollettavaksi Bristoliin Charles Hillin telakalle.[1]
Alus aloitti 7. huhtikuuta koeajot ja siirtyi 10. huhtikuuta Portsmouthiin 1. hävittäjälaivueeseen, jonka tehtävänä oli suojata Kanaalin saattueita ja valvoa merialuetta. Alus taisteli 20. huhtikuuta Beachy Headin edustalla Ranskan laivaston La Combattanten kanssa Saksan laivaston moottoritorpedoveneitä vastaan. Seuraavana päivänä alus oli vastaavassa taistelussa suojatessaan saattuetta.[1]
Toukokuussa alus määrättiin Normandiaan suunnitellun maihinnousun itäisen osaston ryhmään S. Se osallistui 2. toukokuuta ryhmän viimeiseen harjoitukseen operaatio Fabiukseen Littlehamptonin länsipuolella. Alus osallistui 18. toukokuuta Brightonin edustalla puolustusharjoitukseen, johon osallistuivat kaikki ryhmän alukset. Alus siirtyi kesäkuun alussa varsinaiselle hyökkäyksen lähtöalueelle.[1]
Alus oli 5. kesäkuuta 15. ja 24. raivaajalaivueiden välissä, kun se suojasi saattueen S2 maihinnousualueelle. Seuraavana päivänä aluksen tykit tuhosivat Sword-rannan kohteita. Alus määrättiin 7. kesäkuuta itäisen maihinnousuryhmän tulituki- ja suojausosastoon, jonka tehtävänä oli suojata maihinnousualueelle saapuvat saattueet. Alus oli 24. kesäkuuta huollettavana Portmouthissa. Alus vapautui 25. kesäkuuta maihinnoususta, jolloin se palasi Portsmouthiin laivueeseensa.[1]
Heinäkuusta alkaen alus suojasi saattueita ja tuki tarvittaessa mantereella käytyjä taisteluita. Elokuussa alus osallistui Saksan laivaston alusten paon estämiseen Kanaalin alueen satamista. Se kohtasi 28. elokuuta Cap d'Antiferin edustalla maihinnousualuksista koostuvan saattueen, josta upotettiin neljä maihinnousualusta. Alus joutui 6. syyskuuta Cap Griz Nezin rannikkopatterin tuleen. Se siirrettiin Sheernessiin 21. hävittäjälaivueeseen, koska Noren alueella oli sukellusveneiden ja miinoitusten aiheuttama uhka kasvoi.[1]
Lokakuusta alkaen alus suojasi saattueita ja partioi Kanaalin ja Pohjanmeren alueilla, kunnes se aloitti toukokuussa 1945 uudelleen miehityksen tukemisen. Kesäkuussa alus määrättiin Kaukoitään, kunhan se olisi huollettu Simonstownissa. Alus lähti 14. heinäkuuta Portsmouthista Simonstowniin, missä se siirrettiin 4. elokuuta telakalle.[1]
Alus vapautui joulukuussa 1945 telakalta, minkä jälkeen se palasi Britteinsaarille. Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin Portsmouthissa reserviin. Se siirrettiin 1953 Penarthin ankkuripaikalle ja seuraavana vuonna Gibraltarille. Alus siirrettiin poistolistalle, minkä jälkeen se siirrettiin Britteinsaarille. Alus oli 1956 poistolistalla. Oltuaan aallonmurtajana Harwichissa se myytiin BISCOlle romutettavaksi. Alus saapui 4. lokakuuta 1957 hinattuna Hughes Bolkowille, joka sai romutuksen päätökseen helmikuussa 1958.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- English, John: The Hunts – A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: M-luokka |