HMS Newark | |
---|---|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | John Frame, Hessle |
Laskettu vesille | 3. kesäkuuta 1695 |
Palveluskäyttöön | 1695 |
Loppuvaihe | romutettu 1787 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 1 216 75/94 bm |
Pituus |
47,89 m (tykkikansi) 39,76 m (köli) |
Leveys | 12,76 m |
Syväys | 5,49 m |
Koneteho | purjeet |
Aseistus | |
Aseistus | 80 tykkiä |
HMS Newark oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1695 vesillelaskettu 80-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva.
Alus tilattiin 17. toukokuuta 1693 John Framelta Hesslestä läheltä Hullia, missä sopimus allekirjoitettiin 4. toukokuuta 1694. Se laskettiin vesille 3. kesäkuuta 1695.[1]
Alus otettiin palvelukseen vuonna 1695 päällikkönään Robert Fairfax. Seuraavana vuonna päällikkönä oli Josias Crow. Vuonna 1701 aluksen päällikkönä oli Richard Clarke. Vuonna 1704 alus kuului Rooken laivastoon ja osallistui 13. elokuuta Vélez-Malagan taisteluun, jossa sen miehistöstä sai surmansa 15 ja haavoittui 32. Alus oli hetken Leaken lippulaivana. Aluksen päälliköksi tuli sen ollessa Välimerellä 1706 Samuel Vincent. Alus siirrettiin telakalle Chathamissa 12. toukokuuta 1713 purettavaksi uudelleen rakentamista varten.[1]
Alus rakennettiin uudelleen Chathamin telakalla, missä rakennustöistä vastasi Benjamin Rosewell. Köli laskettiin 12. toukokuuta 1713. Alus laskettiin vesille 29. heinäkuuta 1717. Muutostyöt, joiden aikana alukselle lisättiin kolmas tykkikansi, maksoivat 21 917 puntaa 2 shillinkiä ja 9 pennyä. Aluksen luokitusta ei muutettu.[2]
Alus oli reservissä vuoteen 1735, jona aikana sille tehtiin huolto Chathamissa. Alus varustettiin lippulaivaksi Chathamissa keväällä 1735 ja otettiin palvelukseen maaliskuussa amiraali Sir George Waltonin lippulaivana päällikkönään Robert Trevor. Alus poistettiin palveluksesta helmikuussa 1736. Alus tarkastettiin huhtikuussa 1741 ja romutettiin Amiraliteetin 22. huhtikuuta antaman määräyksen mukaisesti Chathamissa 1 121 punnalla ja 3 shillingillä toukokuussa uudelleen rakentamista varten.[2]
Alus määrättiin 22. huhtikuuta 1741 toisen kerran uudelleen rakennettavaksi Chathamiin, missä rakennustöistä vastasi John Ward. Köli laskettiin 23. toukokuuta 1753. Alus laskettiin vesille 27. elokuuta 1747 ja varustettiin toukokuusta marraskuuhun 1755 palvelukseen Kanaalin alueella. Työt maksoivat 33 881 puntaa ja 15 shillinkiä, minkä lisäksi varustamiskustannukset vuonna 1755 olivat 10 142 puntaa 6 shillinkiä ja 3 pennyä.[3]
Alus otettiin palvelukseen 1747 päällikkönään George Elliott, mutta sitä ei miehitetty. Se otettiin heinäkuussa 1755 palvelukseen päällikkönään John Barker. Alus oli toukokuusta 1756 alkaen vara-amiraali Thomas Smithin lippulaivana Downsissa ja liitettiin läntiseen laivueeseen heinäkuussa. Aluksen päälliköksi tuli 1757 William Holburne, kun se oli vara-amiraali Francis Holburnen lippulaivana. Alus lähti Amerikkaan 16. huhtikuuta. Keväällä 1758 alus kuului Hawken laivastoon ja kesällä Ansonin laivastoon.[3]
Alus lähti 30. maaliskuuta 1759 Välimerelle ja osallistui 18. elokuuta Lagosin taisteluun, jossa sen miehistöstä haavoittui viisi. Vuonna 1760 aluksen päällikkyyden vastaanotti John Montagu. Alus liittyi Hawken laivastoon. Seuraavana vuonna päällikkönä oli John Bray sen ollessa Downsin laivueessa. Vuonna 1762 alus oli kommodori Sir Piercy Brettin lippulaivana päällikkönään Charles Inglis. Alus lähti Välimerelle 22. tammikuuta, missä se osallistui Minorcan takaisinvaltaukseen. Alus poistettiin palveluksesta elokuussa 1763.[3]
Alus tarkastettiin 7. toukokuuta 1764 ja muutettiin joulukuusta 1769 tammikuuhun 1770 tilapäiseksi karanteenisairaalaksi. Sen jälkeen alus siirrettiin Stangate Creekiin. Se poistettiin alusluettelosta 30. huhtikuuta 1770 ja luovutettiin tullilaitokselle. Alus romutettiin Amiraliteetin 15. toukokuuta 1787 antaman määräyksen mukaisesti Chathamissa kesäkuussa 1787.[3]