HMS P47

HMS P47
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 19. marraskuuta 1941
Laskettu vesille 27. heinäkuuta 1942
Palveluskäyttöön 8. lokakuuta 1942
Poistui palveluskäytöstä joulukuu 1946
Loppuvaihe romutettu 1952
Tekniset tiedot
Uppouma 540 t (pinnalla)
730 t (sukelluksissa)
Pituus 58,22 m
Leveys 4,9 m
Syväys 4,62 m
Koneteho 615 hv (pinnalla)
825 hv (sukelluksissa)
Nopeus 11,25 solmua (pinnalla)
10 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 27
Aseistus
Aseistus 4 × 21" (533 mm) torpedoputkea, joihin 10 torpedoa
1 × 3" tykki

HMS P47 oli Britannian kuninkaallisen laivaston U-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa.

Pääartikkeli: U-luokka (sukellusvene)

Alus tilattiin Vickers Armstrongilta Barrow-in-Furnessista, missä köli laskettiin 19. marraskuuta 1941. Alus laskettiin vesille 27. heinäkuuta 1942 ja luovutettiin Alankomaille, jonka laivasto otti aluksen palvelukseen 8. lokakuuta 1942 nimellä Hr. Ms. Dolfijn.[1]

Alus liitettiin 23. syyskuuta 1942 Holy Lochissa 3. sukellusvenelaivueeseen, jossa se oli koeajoissa 14. marraskuuta 1942 saakka. Marras-joulukuun 1943 alus oli Maltalla 10. sukellusvenelaivueessa.[1]

Alus lähti 15. marraskuuta 1942 Biskajanlahdelle ensimmäiselle partiomatkalleen. Irlanninmeren läpi etelään alus matkasi HMS Sealionin kanssa ja pimeäntuloon saakka sukellusveneiden suojana oli hävittäjä HMS Scimitar. Dolfijn yritti 26. marraskuuta 1942 tuloksetta upottaa havaitsemansa Saksan laivaston sukellusveneen U-263:n. Alus päätti partiomatkansa 5. joulukuuta Falmouthiin, mistä se palasi Holy Lochiin 8. joulukuuta.[1][2]

Alus lähti 22. joulukuuta Holy Lochista Biskajanlahdelle, josta se siirtyi 6. tammikuuta 1943 Gibraltarille. Alus partioi 13. – 23. tammikuuta Espanjan kaakkoisrannikolla, mistä se palasi Algeriin. Alus liitettiin 23. tammikuuta Algerissa 8. sukellusvenelaivueeseen.

Alus lähti 1. helmikuuta partiomatkalle Korsikan rannikolle. Alus upotti 9. helmikuuta torpedoimalla Italian laivaston Perla-luokan sukellusveneen R. Smg. Malachiten lähellä Cape Spartiventoa[3]. Alus upotti italialaisen rahtialus Eglen, apuvartiolaiva RN V50/Adalian, purjealus Stefano Galleanon ja neljä muuta purjealusta kuten kreikkalaiset Hydrean ja Theoinen sekä kaksi pienehköä saksalaista alusta.[1]

Lisäksi alus vaurioitti italialaisia rahtialuksia Humanitasia ja Sabiaa. Se teki myös tuloksettoman hyökkäyksen saksalaisia kauppa-aluksia Oriaa ja Ledaa (ex- italialainen Leopardi) vastaan. Ledaa vastaan hyökätessään sukellusvene upotti saattajana toimineen Saksan laivaston torpedoveneen TA14 (ex-Italian laivaston Turbine). Sukellusvene torpedoi myös ranskalaisen rahtialuksen hylyn Dalnyn ja hyökkäsi tykillä pienehköä saattuetta vastaan, jolloin sen kansitykillä ammuttiin kuusitoista laukausta osuen kahdesti proomu Vidiin. Hyökkäys kuitenkin keskeytyi hätäsukellukseen.[1]

Joulukuusta 1943 maaliskuuhun 1944 alus oli 1. sukellusvenelaivueessa Beirutissa. Lopulta alus palasi saattueen mukana Britteinsaarille, jossa se siirrettiin Dundeessa telakalle. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus sijoitettiin koululaivaksi Amsterdamiin, missä se oli 1947–1952. Alus poistettiin palveluksesta ja palautettiin nimellisesti Britannian kuninkaalliselle laivastolle. Alus kuitenkin romutettiin Alankomaissa toukokuussa 1952.

Aluksen päällikköinä olivat[2]:

  • luitenant ter zee 1e klasse Henri Max Louis Frédéric Emile van Oostrom Soede 23. syyskuuta 1942 – 25. heinäkuuta 1944
  • luitenant ter zee 1e klasse Arie van Altena 25. heinäkuuta – 21. elokuuta 1944
  • luitenant ter zee 1e klasse Jean Baptist Maria Joseph Maas 21. elokuuta 1944 – 17. syyskuuta 1945
  • Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  1. a b c d e dutchsubmarines.com
  2. a b uboat.net
  3. Rohwer, Jürgen s. 231