HMS Saladin
| HMS Saladin | |
|---|---|
 HMS Saladin |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Alexander Stephen and Sons, Linthouse |
| Kölinlasku | 10. syyskuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 17. helmikuuta 1919 |
| Palveluskäyttöön | 11. huhtikuuta 1919 |
| Poistui palveluskäytöstä | kesäkuu 1945 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 29. kesäkuuta 1947 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
919 t (standardi) 1 240 t (max) |
| Pituus | 84,12 m |
| Leveys | 8,15 m |
| Syväys | 2,99 m |
| Koneteho | 27 000 hv |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 90 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 × QF 4"/L45 (102 mm) Mk V 1 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykki 4 × 21" (533 mm) torpedoputkea 2 × 18" torpedoputkea |
HMS Saladin (viirinumero H54) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin S-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: S-luokka (hävittäjä, 1916)
Alus tilattiin 9. huhtikuuta 1917 laivaston vuosien 1917-1918 hätäohjelmassa Alexander Stephen and Sonsilta Govanista, missä köli laskettiin 10. syyskuuta. Alus laskettiin vesille 17. helmikuuta 1918[1] ja otettiin palvelukseen 11. huhtikuuta.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Suureen laivastoon. Ensimmäinen maailmansodan päätyttyä alus sijoitettiin reserviin eikä se palannut palvelukseen ennen sodan uhan lisääntymistä. Alus miehitettiin elokuussa 1939 reserviläisillä kuningas Yrjö V:n pitämää reservilaivaston katselmusta varten.[1]
Toisen maailmansodan alussa Saladin sijoitettiin suojaamaan Kanaalin saattueita. Alus siirrettiin toukokuussa 1940 Doverin alaisuuteen evakuoimaan liittoutuneiden joukkoja mannermaalta. Alus evakuoi 26. toukokuuta joukkoja Dunkerquesta. Se vaurioitui 30. toukokuuta ilmahyökkäyksessä.[1]
Alus palautettiin palvelukseen 10. kesäkuuta, jolloin se osallistui Le Havren ja St. Valerien evakuointiin (operaatio Cycle). Alus vapautettiin 13. kesäkuuta operaatiosta, minkä jälkeen se palasi läntisen reitin alueelle suojaamaan saattueita. Alus määrättiin tukemaan Commandoiskua Guernseylle. Se liittyi 12. heinäkuuta HMS Scimitariin, minkä jälkeen aluksille kuormattiin Dartmouthissa No 3 Commando kuljetettavaksi Guernseylle. Operaatio epäonnistui ja osasto palasi Dartmouthiin purkamaan joukot aluksilta. Alus palasi 15. heinäkuuta saattuepalvelukseen.[1]
Saladin siirrettiin Clydeen ja edelleen Scapa Flowhun. Aluksen tehtävänä oli suojata tukikohtien välistä meriliikennettä. Alus suojasi 15. elokuuta HMS Antelopen, HMS Castletonin, HMS Charlestownin, HMS Douglasin, HMS Georgetownin, HMS Intrepidin ja HMS Leamingtonin kanssa Scapa Flowsta saattuetta WS8C, mistä se erkani 17. elokuuta palaten Clydeen.[1]
Syyskuussa alus määrättiin huollettavaksi, mistä se palasi palvelukseen helmikuussa 1941 palaten läntisen reitin alueelle suojaamaan saattueita. Syyskuussa alus siirrettiin Islantiin 2. saattajaryhmään suojaamaan keskisen Atlantin saattueita. Se liittyi Douglasin, HMS Veteranin, HMS Skaten ja Leamingtonin kanssa saattueeseen SC42 täydentämään saattueen suojaa.[1]
Maaliskuun alussa 1942 alus määrättiin suojaamaan Jäämeren saattueita. Se suojasi 11. maaliskuuta saattuetta PQ13, mistä alus erkani 17. maaliskuut Islannissa. Alus palasi suojaamaan Atlantin saattueita.[1]
Huhtikuussa alus määrättiin suojaamaan miinalaivoja. Se suojasi 16. huhtikuuta 1. miinalaivuetta rakennettaessa pohjoistasulkua operaatiossa SN88. Toukokuussa se palasi suojaamaan saattueita läntisen reitin alueelle. Alus suojasi 1. kesäkuuta ja uudelleen 11. heinäkuuta 1. miinalaivuetta pohjoisensulun täydentämisissä operaatioissa SN72 ja SN30. Tammikuussa 1943 alus liitettiin 21. saattajaryhmään suojaamaan saattueita kotimaan ja Islannin välillä. Heinäkuussa se oli Islannissa sukellusveneidentorjunnassa (operaatio Rosegarden). Alus kärsi Atlantin myrskyissä vaurioita, jotka oli korjattava telakalla.[1]
Elokuussa Saladin määrättiin taas suojaamaan pohjoisensulun täydentämistä. Se suojasi 16. ja 26. elokuuta 1. miinalaivueen aluksia operaatioissa SN74 ja SN22C. Syyskuussa alus siirrettiin suojaamaan Atlantin saattueita Castle-luokan fregattien palvelukseen saamisen viivästyessä.[1]
Marraskuussa alus määrättiin paikallissaattajaksi Jäämerensaattueiden alkutaipaleelle Loch Ewestä. Alus suojasi 22. marraskuuta Loch Ewestä HMS Middletonin ja Skaten kanssa saattuetta JW54, mistä se erkani 25. marraskuuta varsinaisen avomerisaattueen saapuessa. Alus liittyi 5. joulukuuta Skaten, HMS Brissendenin ja Middletonin kanssa Kuolasta saapuvaan saattueeseen RA54B, mistä Saladin erkani 9. joulukuuta saavuttuaan Loch Eween.[1]
Tammikuussa 1944 alus poistettiin Atlantin saattueiden suojaamisesta ja siirrettiin rannikkosaattueiden suojaksi Englannin Kanaaliin. Alus määrättiin toukokuussa suojaamaan maihinnousualuksia maihinnousuharjoituksiin. Kesäkuussa alus siirrettiin Plymouthiin. Alus poistettiin elokuussa palveluksesta ja siirrettiin koulutuskäyttöön. Se poistettiin palveluksesta kesäkuussa 1945 ja siirrettiin reserviin. Sotatoimien päätyttyä Euroopassa alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin romutettavaksi 29. kesäkuuta 1947 BISCOlle, joka siirsi sen Llanelliin Walesiin E. Reesille. Alus saapui 3. heinäkuuta hinauksessa romuttamolle.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 355. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
- Friedman, Norman: British Destroyers - From Earliest Days to the Second World War. Yorkshire, Englanti: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-049-9 (englanniksi)