HMS Sultan | |
---|---|
HMS Sultan |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Chathamin telakka |
Kölinlasku | 28. helmikuuta 1868 |
Laskettu vesille | 31. toukokuuta 1870 |
Palveluskäyttöön | 10. lokakuuta 1871 |
Loppuvaihe | romutettu 1946 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 9 290 t |
Pituus | 99 m |
Leveys | 18 m |
Syväys | 7,77 m |
Koneteho | 7 720 ihp |
Nopeus | 14,13 solmua |
Miehistöä | 633 |
Aseistus | |
Aseistus |
8 × 10" MLR -tykkiä 4 × 9" MLR -tykkiä 7 × 20 naulan BL-tykkiä |
HMS Sultan oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1870 vesillelaskettu panssarifregatti. Alus oli paranneltu HMS Hercules ja siihen oli lisätty toinen panssaroitu tykkipatteri ylemmälle kannelle, millä saatiin korjattua tulen kattavuudessa havaitut puutteet.
Alus tilattiin Chathamin telakalta ja sen köli laskettiin 29. helmikuuta 1868. Alus laskettiin vesille 31. toukokuuta 1870 ja se valmistui 10. lokakuuta 1871.[1]
Panssarointi oli keskilaivassa yhdeksäntuumainen kaveten keulaan ja perään, joissa se oli kahdeksan ja kuusi tuumaa. Tykkipatterin suojana oli yhdeksän tuuman panssarointi sivuilla ja keulassa kuuden ja perässä viiden tuuman panssarilaipiot. Ylemmän patterin sivupanssarointi oli kahdeksantuumainen ja laipiot 4,5-tuumaiset. Kaikki kymmenen tuuman rihlatut, suusta ladattavat tykit olivat alemmassa patterissa, ja yläpatterissa oli yksi yhdeksän tuuman tykki kummallakin sivulla siten, että ne voitiin siirtää ampumaan joko taakse tai sivuille. Loput kaksi yhdeksäntuumaista tykkiä oli asennettu yläkannen keulan puoleiseen päähän, ja niiden suojana oli siirrettävä panssarilaipio.
Aluksen aseistusta täydennettiin vuonna 1879 seitsemällä neljän tuuman takaaladattavalla tykillä ja neljällä kuuden naulan pikatykillä. Samalla aluksen pääkannelle asennettiin neljän torpedon kuljettamiseksi tarvittavat telineet sekä kaksi etsintävalonheitintä. Aluksen ilmastointia parannettiin, ja kattilat vaihdettiin. Koeajoissa alus saavutti 15 solmun nopeuden 7 736 hevosvoimalla. Sen oli mahdollista myös kuljettaa kahta torpedovenettä.
Alus oli täystakiloitu, ja sen purjepinta-ala oli 34 100 neliöjalkaa. Alus takiloitiin parkiksi vuonna 1876. Alus oli purjein hidas, mutta se oli vakaa tykkilavetti.
Vuonna 1882 alus osallistui Aleksandrian tulittamiseen. Alus ajoi 6. maaliskuuta 1889 kartoittamalle karille Maltan ja Gozon välisessä Cominonsalmessa, jolloin aluksen pohja repesi. Alus täyttyi hitaasti vedellä. Voimakas aalto irrotti 14. maaliskuuta aluksen karilta, ja se vajosi pohjaan. Italialainen Baghino & Co nosti elokuussa aluksen hylyn 50 000 punnalla, ja se saapui 27. elokuuta Maltalle.
Tilapäiskorjausten valmistuttua alus siirrettiin Portsmouthiin, jossa se modernisoitiin ja korjattiin vuosina 1893–1896. Aluksen neljän tuuman tykit poistettiin, ja niiden tilalle asennettiin neljä 4,7 tuuman tykkiä. Samalla aluksen höyrykone ja kattilat vaihdettiin, ja siihen asennettiin uudet savuhormit ja mastot. Alukselle rakennettiin myös uusi komentosilta savuhormien etupuolelle, ja alukselle asennettiin torpedoverkot. Aluksen vakauden parantamiseksi asennettiin yhdeksän tuuman puinen rengas vesirajaan. Modernisoinnin jälkeisessä koeajossa alus saavutti 14,6 solmun nopeuden 6 531 hevosvoimalla.
Alus sijoitettiin reserviin, josta se siirrettiin koululaivaksi nimellä HMS Fisgard IV vuonna 1906. Aluksen nimeksi palautettiin vuonna 1931 HMS Sultaniksi. Toisessa maailmansodassa alus oli miinanraivaajien emälaivana Portsmouthissa. Se myytiin romutettavaksi vuonna 1947.
Edeltäjä: Swiftsure-luokka |
Royal Navyn taistelulaivaluokat | Seuraaja: Devastation-luokka |