Hadži Murat

Hadži Murat. Vuoden 1851 litografiaan perustuva kaiverrus.

Hadži Murat (ven. Хаджи-Мурат, avaariksi XIажи Мурад; 1790-luvun lopulla Dagestanin Hunzahissa – 5. toukokuuta 1852 Nuhan lähellä Azerbaidžanissa) oli yksi Dagestanin vuoristokansojen johtajista heidän taistelussaan venäläisiä valloittajia vastaan 1800-luvun puolivälissä.^[1]

Hadži Murat kasvoi Avarian kaaniperheessä. Hän osallistui veljensä Osmanin kanssa imaami Gamzat-bekin vastaiseen salaliittoon vuonna 1834 ja hallitsi sen jälkeen Avariaa yhdessä venäläisten asettaman Ahmedhanin kanssa. Vuonna 1836 venäläiset syyttivät Hadži Muratia yhteyksistä Šamiliin ja pidättivät hänet. Hadži Murat pakeni Tselmesin kylään ja liittyi Šamilin joukkohin. Vuonna 1843 Šamil teki hänestä Avarian käskynhaltijan (naib). Vuonna 1851 Hadži Muratin välit Šamiliin rikkoutuivat ja hän pakeni Tšetšeniaan siirtyen venäläisten puolelle. Sittemmin hän pakeni jälleen vuorille ja sai surmansa tulitaistelussa.^[1]

Hadži Muratin tarina on suosittu aihe Kaukasian kansanperinteessä. Leo Tolstoi on kirjoittanut hänestä samannimisen pienoisromaanin.^[1]

Lähteet

1. Bolšaja Sovetskaja entsiklopedija 1969–1978. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija. Viitattu 27.1.2014. (venäjäksi)^{[vanhentunut linkki]}