Han Ying

Mitalit
Han Ying Rion olympialaisissa 2016.
Han Ying Rion olympialaisissa 2016.
Maa:  Saksa
Naisten pöytätennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Rio de Janeiro 2016 joukkuekilpailu
Euroopan-mestaruuskilpailut
Kultaa Kultaa Schwechat 2013 joukkuekilpailu
Kultaa Kultaa Lissabon 2014 joukkuekilpailu
Kultaa Kultaa Jekaterinburg 2015 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Luxemburg 2017 joukkuekilpailu
Pronssia Pronssia Schwechat 2013 kaksinpeli
Pronssia Pronssia Jekaterinburg 2015 nelinpeli

Han Ying (s. 29. huhtikuuta 1983) on saksalainen,[1] kiinalaissyntyinen[2] pöytätennispelaaja, joka on saavuttanut olympiahopeaa ja voittanut kolme Euroopan-mestaruutta joukkuekilpailussa. Kaksinpelissä ja nelinpelissä hän on yltänyt EM-pronssille.[1]

Han syntyi Kiinassa ja sai Saksan kansalaisuuden vuoden 2010 tienoilla.[2] Hän voitti Schwechatin EM-kilpailuissa 2013 kultaa joukkuekilpailussa ja saavutti pronssia kaksinpelissä.[1] Vuonna 2014 joukkueiden Euroopan-mestaruuksista kilpailtiin Lissabonissa ja Han kuului Saksan kultamitalijoukkueeseen.[1][3] Jekaterinburgin EM-kilpailuissa 2015 Han voitti kolmannen kerran kultaa joukkuekilpailussa[1][4] ja saavutti Irene Ivancanin parina pronssia nelinpelissä.[1]

Rio de Janeiron olympialaissa 2016 Han saavutti hopeaa joukkuekilpailussa kultamitalien mennessä Kiinaan.[1][5][6] Kaksinpelissä hän hävisi puolivälierissä Kiinan Ding Ningille.[6] Luxemburgin EM-kilpailuissa 2017 Han saavutti joukkuekilpailussa hopeaa Romanian viedessä voiton.[1]

Han on maailmanrankingissa sijoittunut parhaimmillaan seitsemänneksi elo-lokakuussa 2016 sekä tammi- ja huhtikuussa 2017.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Han Ying Tabletennis.guide. Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Chinese athletes switch nationality for opportunities, welfare Global Times. 22.8.2016. Arkistoitu 2.12.2018. Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36, s. 270. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6
  4. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 37, s. 277. Urheilumuseo, 2016. ISBN 978-952-6644-10-3
  5. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 38, s. 46. Urheilumuseo, 2017. ISBN 978-952-6644-11-0
  6. ↑ a b Ying Han Sports Reference. Arkistoitu 26.12.2017. Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Han Ying: ranking history (ITTF) Tabletennis.guide. Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.