Hans Järta | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. helmikuuta 1774 Husby, Ruotsi |
Kuollut | 6. huhtikuuta 1847 (73 vuotta) Uppsala, Ruotsi |
Ammatti | juristi, virkamies, poliitikko |
Muut tiedot | |
Koulutus | Uppsalan yliopisto |
Hans Järta (vuoteen 1800 Hierta; 11. helmikuuta 1774 Husby – 6. huhtikuuta 1847 Uppsala) oli ruotsalainen virkamies ja poliitikko, joka oli nuorena liberaali yksinvallan vastustaja, mutta kehittyi myöhemmin konservatiiviseen suuntaan.[1] Valmistuttuaan Uppsalan yliopistosta Järta työskenteli sihteerinä ulkoministeriössä ja oikeusministeriössä. Vuoden 1800 valtiopäivillä Järta arvosteli Kustaa IV Aadolfia ja luopui aatelisarvostaan, jolloin hän myös vaihtoi sukunimensä Hiertasta Järtaksi. Tämän jälkeen hän työskenteli asianajajana. Jo nuorena Järta oli omaksunut Ranskan vallankumouksen ihanteet, ja hän osallistui Ruotsin vallankaappaukseen vuonna 1809.
Järta oli mukana laatimassa uutta perustuslakia, joka noudatti Montesquieun vallanjako-opin henkeä. Hänestä tuli uudessa hallinnossa valtiosihteeri, mutta hän erosi vuonna 1812 riitaannuttuaan kruununperijä Kaarle Juhanan kanssa ja siirtyi maaherraksi Kopparbergin lääniin, missä virassa hän toimi vuoteen 1822. Järta palasi myös valtiosihteeriksi vuonna 1815, mutta joutui jälleen erimielisyyksiin Kaarle Juhanan kanssa ja erosi seuraavana vuonna. Maaherrana Järta pyrki tukemaan maataloutta ja ruukkiteollisuutta, ja hän nautti laajaa kansansuosiota. Vuonna 1825 hän muutti Uppsalaan, missä hän alkoi julkaista kirjoituksiaan ja nousi yhdeksi maan näkyvimmistä konservatiivihahmoista. Järta toimi Ruotsin kansallisarkiston johtana 1837–1844. Vuodesta 1819 Järta oli Ruotsin akatemian jäsen.[2]
![]() |
Edeltäjä: Gudmund Jöran Adlerbeth |
Ruotsin akatemia, tuoli 9 1819–1847 |
Seuraaja: Carl David Skogman |