Harmio

Harmio
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Harmiot Berteroa
Laji: incana
Kaksiosainen nimi

Berteroa incana
(L.) DC.

Katso myös

  Harmio Wikispeciesissä
  Harmio Commonsissa

Harmio eli idänharmio (Berteroa incana) on kaksi- tai monivuotinen valkokukkainen ristikukkaiskasvi.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäykkävartinen harmio kasvaa 20–50 cm korkeaksi. Varsi on harmahtava ja karvainen. Lehtiä on runsaasti, ja ne ovat suikeita sekä lähes ehytlaitaisia. Alimmat lehdet ovat ruodillisia ja sijaitsevat ruusukkeena maanrajassa. Valkoiset kukat ovat ristikukkaiseksi isot, noin senttimetrin kokoiset halkaisijaltaan. Terälehdet ovat kaksihalkoisia. Kasvin hedelmät eli lidut ovat vajaan senttimetrin pituisia, pitkulaisia, pulleita ja karvaisia. Harmio kukkii heinä-elokuussa.[1]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmiota tavataan laajalla alueella Ranskasta ja Italiasta itään aina Keski-Siperiaan saakka, ja Balkanilta ja Kaukasukselta Pohjoismaihin saakka. Lajia tavataan myös Pohjois-Amerikasta, jonne se on levinnyt ihmisen mukana.[2]

Suomessa harmion levinneisyys on laikuttaista ja painottuu Etelä- ja Kaakkois-Suomeen, vaikka yksittäisiä havaintoja on Lapista saakka. Yleisimmin kasvia kasvaa kaupunkiseuduilla, kuten Lappeenrannassa, Kouvolassa, Helsingissä ja Tampereella.[3] Suomeen harmio lienee levinnyt pääasiassa autonomian aikana rehuviljan mukana Venäjältä. Niinpä se on yleisin vanhoilla ratsuväen paikkakunnilla kuten Lappeenrannassa.[4] Laji on viime vuosikymmeninä taantunut.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmio on tyypillinen kaupunkikulttuuriympäristön kasvi. Sitä tavataan ratapihoilla, kuivilla joutomailla, kaatopaikoilla, vanhoilla kasarmialueilla, satamissa, myllyillä ja aikaisemmin myös pellonpientareilla.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 177.
  2. ↑ Den virtuella floran: Sandvita (ruotsiksi) Viitattu 30.6.2009.
  3. ↑ Kasviatlas 2021: Harmion eli idänharmion (Berteroa incana) levinneisyys Suomessa. Viitattu 15.1.2024.
  4. ↑ Tampere.fi

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]