Harmosänkiyökkönen | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Yökköset Noctuidae |
Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
Suku: | Hoplodrina |
Laji: | blanda |
Kaksiosainen nimi | |
Hoplodrina blanda |
|
Katso myös | |
Harmosänkiyökkönen (Hoplodrina blanda) on Etelä- ja Keski-Suomessa hyvin yleinen kesän loppupuoliskon yöperhoslaji.
Harmosänkiyökkönen on rotevarakenteinen, mutta hieman keskikokoa pienempi ja yleisvaikutelmaltaan vaatimattoman harmaa yökkönen. Etusiiven pohjaväri on tasaisen harmaa ja siiven pinta melko kiiltävä. Siipien kuviona erottuvat lähinnä rengas- ja munuaistäplä, jotka eivät ole kovinkaan paljon siiven pohjaväriä tummemmat. Täplät ovat terävästi vaaleankellertävän viirun reunustamat. Ulomman poikkiviirun kohdalla erottuu selvästi siiven poikki kulkeva rivi mustia pisteitä, ja siiven kärkiosassa on hieman vaaleampi ohut poikkiviiru. Takasiivet ovat selvästi etusiipiä vaaleammat, lähes valkoiset, ulkoreunasta hieman harmahtavat. Naaraalla takasiipien väri on koirasta tummempi. Takasiivissä siipisuonet erottuvat hyvin. Siipiväli on 31–35 mm.[2][3][4][5]
Hyvin samankaltainen laji on etenkin keltasänkiyökkönen (Hoplodrina octogenaria). Myös ruskonurmiyökkönen (Caradrina morpheus) voi tuottaa lajinmääritysvaikeuksia.
Harmosänkiyökkösen levinneisyys kattaa koko Euroopan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Idässä sitä tavataan Keski-Aasiassa ja Tiibetissä saakka.[4][5] Suomessa sitä tavataan suunnilleen Oulu-Lieksa-linjan eteläpuolella. Yökköset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun alkupuoliskolta elokuun lopulle, ja huippu osuu heinä-elokuun vaihteeseen.[6]
Harmosänkiyökkösen tyypillistä elinympäristöä ovat kuivahkot, lämpimät ja avoimet, hiekkapohjaiset alueet. Se viihtyy kuitenkin myös kosteammilla paikoilla. Lento tapahtuu hämärän laskeuduttua. Laji tulee huonosti syötille, mutta hyvin valolle, ja sopivalla paikalla perhosia voi olla varsin paljon.[4][5]
Toukka talvehtii ja koteloituu keväällä maaperään.[4]
Toukka elää monilla ruohovartisilla kasveilla, kuten maksaruohoilla (Sedum), ratamoilla (Plantago) ja voikukilla (Taraxacum).[5]