Harry Revel (21. joulukuuta 1905 Lontoo – 3. marraskuuta 1958 New York) oli englantilainen populaarimusiikin säveltäjä. Hänet tunnetaan erityisesti sanoittaja Mack Gordonin kanssa 1930-luvulla tekemästään elokuvamusiikista.
Revel opetteli pianonsoittoa lapsesta lähtien ja aloitti musiikkiuransa teini-ikäisenä. Hän sävelsi Lontoossa ja Berliinissä kevyttä populaari- ja teatterimusiikkia 1920-luvulla. Vuonna 1929 hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän aloitti yhteistyön sanoittaja Mack Gordonin kanssa.[1]
Revel ja Gordon tekivät musiikin Broadway-näytelmään Fast and Furious (1930) ja sävelsivät joitakin kappaleita seuraavan vuoden Ziegfeld Follies -revyyhyn.[1] Heidän vuonna 1932 julkaisemansa ”Underneath the Harlem Moon” tuli suosituksi standardiksi jazzmusiikissa ja sen ovat nauhoittaneet lukuisat artistit.[2] Vuonna 1932 he muuttivat Yhdysvaltain länsirannikolle ja ryhtyivät tekemään musiikkia elokuviin.[1]
Vuosina 1933–1936 Revel ja Gordon työskentelivät Paramount Pictures -tuotantoyhtiön lauluntekijöinä. Heidän kirjoittamiaan hittejä olivat muun muassa ”Did You Ever See a Dream Walking” (1933), ”Stay as Sweet as You Are” (1934), ”Paris in the Spring” (1935) ja ”Goodnight My Love” (1936). 1930-luvun loppupuolella Revel ja Gordon tekivät musiikkia tuotantoyhtiö 20th Century Foxille.[1]
1940-luvulla Gordon lyöttäytyi yhteen säveltäjä Harry Warrenin kanssa ja Revel työskenteli muiden sanoittajien kanssa.[1] Revel oli kahdesti ehdolla parhaan laulun Oscarin saajaksi, kappaleilla ”There’s a Breeze on Lake Louise” (1942, san. Mort Greene) ja ”Remember Me to Carolina” (1944, san. Paul Francis Webster).[2] Revel sävelsi uransa loppupuolella myös instrumentaalimusiikkia ja julkaisi musiikkia oman kustantamonsa kautta.[1] Viimeisiin hänen säveltämiinsä hitteihin kuuluu Nat King Colen äänittämä kappale ”Jet” (1951).[2]
Harry Revel kuoli marraskuussa 1958 New Yorkissa.[1] Hänet valittiin Songwriters Hall of Fameen vuonna 1970.[3]