Harsomatara

Harsomatara
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Asteridit
Lahko: Gentianales
Heimo: Matarakasvit Rubiaceae
Alaheimo: Rubioideae
Tribus: Rubieae[1]
Suku: Matarat Galium
Laji: intermedium
Kaksiosainen nimi

Galium intermedium
Schult.[2]

Synonyymit
  • Galium aristatum subsp. schultesii (Vest) Nyman
  • Galium schultesii Vest
Katso myös

  Harsomatara Wikispeciesissä
  Harsomatara Commonsissa

Harsomatara (Galium intermedium) on Euroopassa alkuperäinen, ruohovartinen matarakasvi. Pohjoismaissa laji on tavattu vain yhdellä kasvupaikalla Suomessa. Se on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ja on luonnonsuojeluasetuksen nojalla erityisesti suojeltava laji.[3]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harsomataran yksittäin kasvavat jäykät varret tulevat 30–100 cm pitkiksi. Varsi on pysty, kalju, alempaa liereä ja ylempää nelisärmäinen. Kiehkurassa on 6–8 lehteä. Lehden lapa on suikea, levein keskiosastaan, suippokärkinen ja alta sinertävä. Kukinto on harsu kerrannaisviuhko. Kukkaperät ovat hyvin ohuita ja pystyjä. Valkoisen kukan teriö on pieni, 1,5–2,5 mm leveä, terälehdet ovat otakärkisiä. Harsomatara kukkii heinä-elokuussa.[4] Kasvi muuttuu kuivattaessa mustaksi.[5]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harsomataraa tavataan Euroopassa lauhkean ilmaston alueella.[6] Se on levinnyt ihmisen mukana Yhdysvaltoihin.[7] Suomessa harsomataraa tavataan ainoastaan Lohjalta.[8] Laji löydettiin Pohjoismaista ensimmäisenä Suomesta vasta vuonna 1997.[3][9]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harsomatara kasvaa lehtimetsissä ja pensaikoissa. Suomessa sitä tavataan kallioisessa kangasmetsässä.[3][4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannus Oy Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Stevens, P. F.: Rubiaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Galium intermedium Schult. GBIF. Viitattu 4.1.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Uudenmaan ympäristökeskus on rajannut uhanalaisten kasvien esiintymispaikkoja Hangossa, Lohjalla ja Sipoossa. 30.11.2006. Uudenmaan ympäristökeskus. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 9.12.2009.
  4. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 333.
  5. ↑ Ernst Horak: Schultes-Labkraut / Glattes Labkraut (Myös kuva) flora.nhm-wien.ac.at. (saksaksi)
  6. ↑ Bundesamt fur Naturschutz (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Californian flora
  8. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Harsomataran levinneisyys Suomessa Viitattu 9.12.2009.
  9. ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 480.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]