Harsosääsket

Harsosääsket
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Ylälahko: Neoptera
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Alalahko: Sääsket Nematocera
Heimo: Harsosääsket
Sciaridae
Billberg, 1820[1]
Suvut
Katso myös

  Harsosääsket Wikispeciesissä
  Harsosääsket Commonsissa

Harsosääsket (Sciaridae) on laaja sääskiheimo, jonka eräät lajit elävät sisällä asuinhuoneissa. Toistaiseksi maailmasta on nimetty noin 2 000 harsosääskilajia. Arvioiden mukaan nimettyjä lajeja on vasta noin 10–20 prosenttia maailman koko harsosääskien lajimäärästä. Suomessa tavataan noin 300 lajia.[2]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harsosääsket ovat hentorakenteisia, noin 2–3 mm:n pituisia, lentäviä hyönteisiä.[3] Niillä on pitkät, helminauhamaiset tuntosarvet sekä pitkät jalat. Ruumis on yleensä musta ja kyttyräselkäinen – takaruumis hoikka. Siipien suonitukselle on tyypillistä siiven kärkeen päättyvä heinähankokuvio.[4]

Harsosääsken toukat ovat jalattomia, ja niillä on musta pääkapseli. Väriltään toukat ovat lasimaisen läpikuultavia, muuttuen myöhemmin valkoisiksi. Täysikasvuisina toukat ovat 6–7 mm pitkiä.[4]

Harsosääskien toukat voivat muodostaa luonnossa aarremadoksi tai ketjukäärmeeksi kutsutun käärmemäisen kulkueen liittyessään yhteen lähtiessään etsimään ruokaa tai koteloitumaan. Käärmemäinen muoto saattaa hämätä saalistajia ja estää normaalisti kosteilla paikoilla eläviä toukkia kuivumasta. Aarremato voi olla useita metrejä pitkä.[5][6]

Elämänkierto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harsosääskien elämänkierto (muna, kolme toukkavaihetta, kotelo ja aikuinen) kestää noin 3–4 viikkoa. Harsosääskien biologisessa torjunnassa voidaan käyttää ainakin harsosääskipetopunkkia (Hypoaspis miles) ja isosukkulaa (Steinernema feltiae).[7]

Harsosääski kasvintuhoojana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harsosääskille alttiita koristekasveja ovat begonia, petunia, lehtikaktus, joulutähti, pelargoni, tulilatva, neilikka, esikko, liljat, syklaami ja orkideat. Harsosääsket ovat lisäksi yleisiä myös yrteillä, salaateilla, kurkuilla sekä tomaatilla. Harsosääskiä esiintyy erityisesti silloin, kun kasvualusta on riittävän kostea.

Aikuiset harsosääsket syövät levää, sienirihmastoa sekä kaikenlaista mätänevää orgaanista ainesta. Toukat syövät edellisten lisäksi pistokkaiden ja taimien hentoja hiusjuuria sekä kasvupisteen kallussolukkoa.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sciaridae The Paleobiology Database. Viitattu 28.5.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Vilkamaa, Pekka: Pohjois-Euroopan harsosääskien (Diptera: Sciaridae) taksonomia ja esiintyminen Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 23.10.2011.
  3. ↑ Torjuntatikku Esbau. Arkistoitu 21.8.2011. Viitattu 23.10.2011.
  4. ↑ a b c Irene Vänninen: Harsosääsket Kauppapuutarhaliitto. Arkistoitu 9.4.2011. Viitattu 23.10.2011.
  5. ↑ Jaakko Kullberg : Vaeltava toukkakulkue – aarremato, Suomen Luonto 2.8.2017
  6. ↑ "Mätäkuun hirviöitä" liikuskelee Kirkkonummella, Helsingin Sanomat, 27.07.1934, nro 198, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 22.07.2024
  7. ↑ Biotus: Harsosääsket Biotus. Viitattu 15.9.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]