Havaijin vuoden 1887 perustuslaki oli amerikkalaisten plantaasinomistajien aloittama vallankaappaus, jossa Havaijin kuningas Kalākaua pakotettiin allekirjoittamaan uusi perustuslaki plantaasinomistajien etujen turvaamiseksi. Uutta perustuslakia kutsutaan myös nimellä pistinperustuslaki (engl. Bayonet Constitution).
Havaijille alkoi saapua lähetyssaarnaajia 1820-luvulla. Nämä ja näiden jälkeläiset alkoivat kerryttämään omaisuutta ja poliittista ostamalla viljelyskelpoista maata ja muuttamalla se plantaaseiksi, joissa viljeltiin pääsääntöisesti sokeriruokoa.[1]
Kalākaua nousi valtaistuimelle vuonna 1874 ja oli aluksi plantaasinomistajien puolella, koska hän itsekin omisti suuria maa-aloja. Kaksi vuotta valtaan nousunsa jälkeen Kalākaua allekirjoitti sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, jonka nojalla havaijilaista sokeria voitiin myydä Yhdysvaltoihin ilman tulleja. Vuonna 1886 Yhdysvallat vaati Pearl Harboria vastineeksi vapaakauppasopimuksen uusimisesta, mutta Kalākaua kieltäytyi luovuttamasta maitaan ulkovalloille.[2]
Vuonna 1883 plantaasinomistajat perustivat Havaijilaisliigan, joka virallisesti vastusti kuninkaan tuhlailevaa hallintoa.[3] Havaijilaisliigan johtohahmona toimi Lorrin Thurston, joka oli lähetyssaarnaajan jälkeläinen ja josta myöhemmin tuli kuningaskunnan sisäministeri.[4] Liiga teki yhteistyötä Honolulu Rifles -nimisen puolisotilaallisen järjestön kanssa, jonka jäsenet marssivat Thurstonin ja Sanford Dolen johdolla kuninkaan luo 30. kesäkuuta 1887 ja esittivät liudan vaatimuksia tälle. Yksi vaatimuksista oli uusi perustuslaki, jonka kirjoittivat Thurston, Dole, William Ansel Kinney, William Owen Smith, George Norton Wilcox ja Edward Griffin Hitchcock. Kaikki edellä mainitut kuuluivat Havaijilaisliigaan. Uusi perustuslaki astui voimaan 6. heinäkuuta, kun Kalākaua allekirjoitti sen.[5]
Pistinperustuslaki siirsi merkittävästi kuninkaan valtaa parlamentille, joka koostui amerikkalaisista plantaasinomistajista ja näiden liittolaisista. Havaijin alkuperäisväestön oikeuksia poljettiin myös uuden perustuslain nojalla.[1]
Pistinperustuslain yksi keskeisimmistä kohdista oli poliittisten oikeuksien määritteleminen verotettavan omaisuuden kautta, mikä käytännössä piti vallan yksinomaan plantaasinomistajien käsissä. Kuningaskunnan lakiasäätävän elimen ylähuoneen jäsenet valittiin vastaisuudessa vaaleilla (aikaisemmin nämä olivat kuninkaan nimittämiä aatelisia) ja reunaehdoiksi sen edustajille asetettiin seuraavat:[6]
Äänioikeuden vaaleissa saivat ne henkilöt, jotka täyttivät seuraavat ehdot:[7]
Havaijin parlamentti ei koskaan ratifioinut pistinperustuslakia.[5][8][9]
Robert Wilcox aloitti vuonna 1889 kapinan, jonka tavoitteena oli joko saada Kalākaua perumaan pistinperustuslaki tai korvata hänet kruununprinsessa Lili‘uokalanilla. Pistinperustuslaki oli myös katkaissut rahoituksen Wilcoxin opintomatkalta Italiaan, jonne Kalākaua oli lähettänyt tämän opiskelemaan sotatieteitä.[10]
Pistinperustuslakia kannattaneet plantaasinomistajat olivat perustaneet puolueen (Reformipuolue), jota kautta he ajoivat tavoitteitaan. Ne, pääsääntöisesti havaijilaiset, jotka täyttivät uuden perustuslain määrämät reunaehdot poliittiseen osallistumiseen, perustivat oman puolueensa nimeltä Kansallinen reformipuolue.[11]
Vuonna 1883 Lili‘uokalani pyrki perumaan pistinperustuslain uudella perustuslailla, mutta plantaasinomistajat, jotka olivat tässä vaiheessa järjestäytyneet ns. Turvallisuuskomiteaksi, syöksivät kuningattaren vallasta ja alkoivat suunnitella Havaijin liittämistä osaksi Yhdysvaltoja.[1]