”He Ain’t Heavy, He’s My Brother” The Hollies | ||
---|---|---|
Singlen tiedot | ||
Albumilta | He Ain’t Heavy, He’s My Brother | |
Äänitetty | 25.6. ja 7.8.1969, Abbey Road Studios, Lontoo[2] | |
Julkaistu | 19. syyskuuta 1969[1] | |
Formaatti | 7" vinyyli | |
Tuottaja(t) | Ron Richards | |
Tyylilaji | pop | |
Kesto | 04.15 | |
Levy-yhtiö | Parlophone | |
Listasijoitukset | ||
Yhdistynyt kuningaskunta – 3. | ||
The Holliesin muut singlet | ||
”Sorry Suzanne” 1969 |
”He Ain’t Heavy, He’s My Brother” 1969 |
”I Can't Tell the Bottom from the Top” 1970 |
He Ain’t Heavy, He’s My Brother on Bobby Scottin ja Bob Russellin kirjoittama balladityylinen popkappale, jonka alkuperäinen esittäjä oli Kelly Gordon vuonna 1969. Tunnetuimman esityksen kappaleesta teki kuitenkin brittiläinen The Hollies -yhtye samana vuonna. Kappale ylsi Britanniassa listakolmoseksi[3] ja Yhdysvalloissa seitsemänneksi.[4] Uudelleenjulkaisuna se ylsi Britannian listaykköseksi vuonna 1988.[3]
Pienempi menestys kappaleesta on muodostunut Neil Diamondin (1970),[5] Olivia Newton-Johnin (1976)[6] ja Bill Medleyn (1988) tulkitsemana.[7]
Laulun nimi liittyy vuonna 1917 katolilaispappi Edward Flanaganin Omahaan Nebraskaan perustamaan Boys Town -nimiseen kommuuniin, josta saivat tulla hakemaan apua kodittomat tai muuten ongelmista kärsivät pojat. Vuonna 1941 Flanagan luki The Messenger -nimistä lehteä ja näki sattumalta kuvan, jossa poika kantoi selässään itseään nuorempaa poikaa. Kuvan alla oli kuvateksti ”He ain't heavy Mr., he's my brother”. Flanagan otti fraasin käyttöön ja siitä Boys Townin motto. Hän myös teetti kuvasta patsaan johon lause oli kaiverrettu ja siitä tuli kommuunin tunnuskuva.[8]
Paljon myöhemmin lauseesta kirjoittivat kappaleen Bobby Scott ja Bob Russell jotka olivat kokeneita laulunkirjoittajia. Scottin aiempia lauluja oli kappale ”A Taste of Honey” ja Russellin ”Little Green Apples”. ”He Ain’t Heavy, He’s My Brother” jäi kuitenkin heidän ainoaksi yhteistyössä tehdyksi laulukseen, sillä Russell oli laulun teon aikoihin kuolemassa syöpään. Ensimmäisenä kappaleen levytti ja julkaisi Kelly Gordon, tuottaja, joka on työskennellyt muun muassa Aretha Franklinin, Glen Campbellin ja David Lee Rothin kanssa.[8]
Kappaleen The Holliesin esitettäväksi valitsi yhtyeen kitaristi Tony Hicks. Lontoolainen musiikkikustantaja Cyril Shane soitti hänelle eri popkappaleita siinä toivossa, että niistä jokin kelpaisi Hicksille. Shane soitti lauluntekijöiden Scottin ja Russellin tekemän äänityksen ”He Ain’t Heavy, He’s My Brotherista”, vaikka olikin sitä mieltä, ettei laulu sopisi yhtyeelle. Hicks kuitenkin vaati sitä Holliesin levytettäväksi. Ennen kuin kappaletta oli ehdotettu Holliesille, oli Joe Cocker hylännyt ehdotuksen sen levyttämisestä. Rumpali Bobby Elliott onkin tunnustanut Hicksin merkityksen sekä laulun valitsemisessa että sen hittipotentiaalin aavistamisessa.[1][8]
»Tuntui kuin olisi kuunnellut 45"-levyä soitettavan 33"-nopeudella. Laulaja sammalsi kuin olisi ollut humalassa. Mutta siinä (kappaleessa) oli jotain.»
(Tony Hicks, The Holliesin kitaristi (2006).[8])
The Hollies teki kappaleeseen joitakin muutoksia ennen levyttämistä, joista tärkein oli tempon lisääminen. Tony Hicksin mukaan ainoa asia, jonka annettiin olla, oli sanoitus.[8]
Yhtyeen jäsenet; rumpali Bobby Elliott, basisti Bernie Calvert sekä pianistivierailija Elton John,[1] jolle maksettiin osuudestaan 12 punnan palkkio,[8] soittivat kappaleen pohjan, jonka päälle solisti Allan Clarke lauloi oman, kehutun raitansa. Tämä siitä huolimatta, että rumpali Elliott on muistellut Clarken kärsineen kipeästä kurkusta äänityksen aikaan. Kappaleessa käytettiin myös John Scottin tekemää orkesterisovitusta.[1]
”He Ain’t Heavy, He’s My Brother” oli The Holliesin toinen singlejulkaisu sen jälkeen, kun Graham Nash oli jättänyt yhtyeen.[8] Kappale ilmestyi 19. syyskuuta 1969,[1] ja se nousi listan sijalle 3 yhtyeen kotimaassa Britanniassa[3] ja ylsi Yhdysvalloissakin top 10:een sijan 7 muodossa.[4] Kymmenen myydyimmän singlen joukkoon laulu ylsi myös muun muassa Länsi-Saksassa,[9] Sveitsissä[10] ja Norjassa.[11] Suurin menestys se oli Singaporessa, missä siitä tuli listaykkönen.[2]
Vuonna 1988 single julkaistiin uudelleen, jolloin se nousi Britannian listaykköseksi kahden viikon ajaksi.[12]
Maa | Korkein sijoitus | Listaviikot | Nousu listalle | Lähde |
---|---|---|---|---|
Singapore | 1. | [2] | ||
Malesia | 2. | [2] | ||
Etelä-Afrikka | 2. | [2] | ||
Israel | 2. | [2] | ||
Iso-Britannia | 3. | 15 (top 50) | 4.10.1969 | [3] |
Irlanti | 3. | 10 | 10.10.1969 | [13] |
Ruotsi | 4. | [2] | ||
Sveitsi | 5. | 12 (top 10) | 28.10.1969 | [10] |
Tanska | 6. | [2] | ||
Yhdysvallat | 7. | 1969 | [4] | |
Uusi-Seelanti | 7. | [2] | ||
Norja | 7. | 5 (top 10) | viikko 46/1969 | [11] |
Länsi-Saksa | 9. | 2 (top 10) | viikko 44/1969 | [9] |
Kanada | 11. | 27.12.1969 | [14] | |
Alankomaat | 15. | 4 (top 30) | 1.11.1969 | [15] |
Itävalta | 16. | 12 (top 30) | 15.12.1969 | [16] |
Belgia | 18. | [2] |
Maa | Korkein sijoitus | Listaviikot | Nousu listalle | Lähde |
---|---|---|---|---|
Iso-Britannia | 1. | 14 (top 100) | 3.9.1988 | [12] |
Irlanti | 2. | 4 | 15.9.1988 | [13] |
A-puoli
B-puoli
The Holliesin lisäksi kappaleen ovat levyttäneet lukuisat muut artistit. Olivia Newton-Johnin esittämänä kappale pääsi Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listan sijalle 30 vuonna 1976.[6] Vuonna 1970 Neil Diamond oli päässyt omalla versiollaan saman listan sijalle 20.[5] Bill Medleyn tulkinta sen sijaan pääsi brittilistalla sijalle 25 syksyllä 1988.[7] Cover-version kappaleesta ovat tehneet myös muun muassa The Osmonds, Roger Whittaker ja Rufus Wainwright.[17]
Kappaletta on käytetty myös muissa yhteyksissä. Holliesin versio oli 1990-luvulla mukana esimerkiksi kanadalaisessa huumeidenvastaisessa filmissä. Bill Medleyn versiota puolestaan käytettiin Sylvester Stallonen tähdittämässä elokuvassa Rambo – taistelija 3 (1988).[8]
Lemon julkaisi kappaleen suomeksi 1970 nimellä ”Ilman ystävää et jää”.