Headbangers Symphony Wolf Hoffmann | ||
---|---|---|
![]() | ||
Studioalbumin tiedot | ||
Julkaistu | 1. heinäkuuta 2016 | |
Tuottaja(t) | Andy Sneap | |
Tyylilaji | heavy metal, klassinen musiikki, neoklassinen metalli | |
Kesto | 48.43 | |
Levy-yhtiö | Nuclear Blast | |
Listasijoitukset | ||
Wolf Hoffmannin muut julkaisut | ||
Classical 1997 |
Headbangers Symphony 2016 |
Headbangers Symphony on heavy metal -yhtye Acceptin kitaristin Wolf Hoffmannin toinen sooloalbumi. Se julkaistiin 1. heinäkuuta 2016. Levyllä on 11 klassisen musiikin säveltäjien teosta, jotka on sovitettu neoklassisen metallimusiikin tyyliin.
Albumin tekeminen kesti lähes kymmenen vuotta. Hoffmann oli ehtinyt aloittaa levyn tekemisen ennen Acceptin paluuta vuonna 2009. Työ yhtyeessä piti hänet kiireisenä, eikä hän ennättänyt työskennellä albumin parissa kuin muutaman viikon kerrallaan kiertueiden ja Acceptin albumien välissä. Headbangers Symphonya jouduttiinkin siksi työstämään useassa osassa vuosien varrella.[5][6][7]
Hoffmann sovitti Beethovenin, Musorgskin, Bizet’n, Vivaldin, Albinonin, Mozartin, Tšaikovskin, Puccinin, Massenet’n ja Bachin säveltämistä teoksista metalliversioita, jotka italialainen pianisti Melo Mafali nuotitti orkesterille sopivaksi.[8] Hoffmann soitti ja lauloi Mafalille saamansa teema- ja sovitusideat, jotka Mafali tulkitsi pianolla ja kirjoitti ne ylös.[5]
Hoffmann on kertonut, että haastavinta oli sopivien, helposti metaliksi kääntyvien teosten löytäminen. Kun sopivat kappaleet olivat löytyneet, hänelle helpoin osuus eli riffien keksiminen. Työ oli pääasiassa kappaleiden rakentamista ja sovittamista ja vain vähäisemmässä määrin säveltämistä.[5] Hoffmann pitäytyi tunnetuissa kappaleissa, joista osassa hän käytti vain jotain tiettyä lyhyttä osuutta ja sävelsi sen ympärille riffit ja omia teemojaan. Muun muassa kappaleisiin ”Air on the G String”, ”Meditation” ja ”Adagio” hän ei uudelleensovittanut mitään, vaan soitti ne sellaisenaan yrittäen tulkita sähkökitarallaan alun perin viululle tai laululle sävellettyä melodiaa.[5]
Levy on nauhoitettu pääasiassa Wolf Hoffmannin kotistudiossa Nashvillessä lukuun ottamatta Tšekin kansallisen sinfoniaorkesterin osuuksia, jotka on nauhoitettu Prahassa.[9]
Vaikka valtaosa neoklassisen metallimusiikin soittajista on suuntautunut barokkimusiikkiin, Wolf Hoffmann keskittyy albumilla enimmäkseen romantiikan kauden sävellyksiin.[6]
Albumilla on kaksi raskasta sovitusta Beethovenin teoksista. Albumin avaa ”Scherzo”, joka on toinen osa Beethovenin sinfoniasta numero 9 (d-molli op. 125). Hoffmann oli aiemmin käyttänyt sinfoniasta poimittua riffiä Acceptin Blood of the Nations -albumin kappaleessa ”Teutonic Terror”. Toinen sovitus Beethovenia on ”Pathétique” eli pianosonaatti nro 8 (”Pateettinen sonaatti”). Myös sovitus Modest Musorgskin ohjelmallisesta orkesteriteoksesta ”Night On Bald Mountain” eli Yö autiolla vuorella on raskas metalliversio.[10][11][8][12]
Kolmas kappale on ”Je Crois Entendre Encore”, joka on sovitus Georges Bizet’n oopperasta Helmenkalastajat. Toinen albumin oopperasovituksista on aaria ”Un bel dì vedremo” Puccinin oopperasta Madama Butterfly. Edellä mainittujen lisäksi albumin tunnelmallisiin ja rauhallisiin kappaleisiin kuuluvat tulkinnat Massenetin soolosta viululle ja orkesterille kirjoitetusta kohtauksesta ”Meditation” oopperasta Thaïs, Albinonin kappaleesta ”Adagio” sekä Bachin teoksesta ”Air g-kielellä”.[10][11][8][13]
Sovitus Vivaldin ”Konsertosta kahdelle sellolle g-molli” sekä Mozartin Sinfoniasta nro 40 g-molli (KV 550) kuuluvat albumin nopeisiin ja raskaisiin, metallisimpiin kappaleisiin. ”Swan Lake” on alkuperäistä nopeampi sovitus Tšaikovskin baletista Joutsenlampi.[14][10]
Levylle nauhoitettiin myös 12:s kappale ”Dance of the Knights”, mutta tämä sovitus Prokofjevin Romeo ja Julia -baletista jouduttiin jättämään pois, koska sen julkaisuun ei saatu lupaa riittävän ajoissa.[6]
Levy-yhtiö Nuclear Blast julkaisi albumin 1. heinäkuuta vuonna 2016. Kappale ”Scherzo” julkaistiin singlenä YouTubessa 6. kesäkuuta ja video kappaleesta ”Night On Bald Mountain” 1. heinäkuuta vuonna 2016.[15][16] Albumi nousi Sveitsissä sijalle 75 ja Saksassa sijalle 90.[17]
Albumi sai hyvän vastaanoton kriitikoilta. He totesivat Wolf Hoffmannin tehneen kypsän ja intohimoisen albumin, joka tuo esille hänen sävellys-, sovitus- ja soittotaitonsa sekä omistautumisensa artistina. Arvosteluissa arvostettiin klassisen musiikin onnistunutta sovitusta metalimusiikiksi. Hoffmannin katsottiin onnistuneen ratkaisemaan hyvin haasteen, joka syntyy kun klassisessa musiikissa usein käytetty 3/4-tahtilaji joudutaan sovittamaan heavy metal -musiikissa yleisesti käytettyyn 4/4-tahtilajiin.[18][10][19][20]
Albumia pidettiin Hoffmannin ensimmäistä Classical-sooloalbumia raskaampana ja enemmän metalimusiikkiin painottuvana. Headbangers Symhonya kuvattiin tasapainoiseksi kokoelmaksi pehmeitä ja täyteläisiä sekä raskaita ja energisiä kappaleita. Musiikkia sanottiin tunnelmalliseksi ja taitavasti soitetuksi. Albumin tuotantoa ja soundimaailmaa pidettiin hyvin tehtynä.[21][22][23][24][12]
Muutamat kriitikot nostivat esille sen, että albumille on vaikeaa löytää kohdeyleisöä. Musiikkia ei pidetty metallina eikä klassisena musiikkina, ja näiden kahden musiikkityylin yhdistämisestä toisiinsa ei nähty tuovan lisäarvoa.[25][26]