Hegesias Kuolemankannattaja (m.kreik. Ἡγησίας ὁ Πεισιθάνατος, Hēgēsias ho Peisithanatos, n. 320–280 eaa.) oli antiikin kreikkalainen kyreneläiseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hänen opettajansa oli Paraibates, jota opetti Epitimides, jota opetti puolestaan Antipatros, joka oli Aristippoksen oppilas.[1] Hän toimi erityisesti Aleksandriassa, Egyptissä, jossa hänellä oli oma koulunsa.
Hegesias sai lisänimensä, koska piti itsemurhaa varteenotettavana aseena elämän kärsimyksiä vastaan ja kirjoitti tästä mm. teoksessaan Apokarteron. Hegesias katsoi, että elämä oli täynnä pahaa ja että viisaan miehen oli turhaa tavoitella nautintoa, vaan kaikki mitä hän saattoi tehdä oli linnoittaa itsensä niin hyvin kuin mahdollista tuskaa vastaan. Onnellisuus on mahdotonta eikä sitä ole näin olemassa, koska ruumis joutuu kokemaan paljon kärsimyksiä ja sielu joutuu kärsimään sen kanssa, ja myös sattuma tekee hyvästä mahdotonta.[2]
Jotkut Hegesiaan oppilaat todella suorittivat itsemurhan hänen luentojensa jälkeen, minkä vuoksi hänen koulunsa lopulta suljettiin ja hänet karkotettiin Aleksandriasta. Mikäli nykyaikaan säilyneet anekdootit pitävät paikkansa, hänen luentonsa ovat kuitenkin saattaneet olla enemmän mustaa huumoria, eikä hän todellisuudessa kannattanut aktiivista itsemurhaa[3] vaan katsoi, että sekä elämä että kuolema ovat yhtä tavoiteltavia.[4] Hegesias innoitti kuulijoitaan ajattelemaan elämää ja sen kärsimyksiä — ja yhtä lailla siihen liittyviä arvoja ja normeja — ja kyseenalaistamaan kaiken perustavalla tavalla.