Heinrich Suso

Heinrich Suso

Heinrich (von) Suso, myös: Heinrich Seuse tai Heinrich von Berg (21. maaliskuuta 1295 tai 1297 Konstanz tai Überlingen – 25. tammikuuta 1366 Ulm) oli saksalainen dominikaanimunkki ja mystikko. Hän kokosi teokseensa Exemplar kansankielisiä kirjoituksiaan. Teos on säilynyt useina käsikirjoituskopioina. Alkusanoissa hän perustelee teoksen julkaisemista sillä, että hänen kirjoituksistaan on levinnyt virheellisiä kopioita.[1]

Suso mainitsee kirjansa esipuheessa kuvaavana esimerkkinä virheellisistä kirjoituksista tekstin ”Pieni kirja ikuisesta viisaudesta” (Büchlein der Ewigen Weisheit). Toinen merkittävä teksti on hänen elämäkertansa, autohagiografiaksi luonnehdittu ”Leben Seuse”, jota hän sanoo hengellinen tyttärensä Elshbeth Stagelin kirjoittamaksi, mutta jota yleisesti pidetään hänen omana kirjoituksenaan. Hän kertoo luetuttaneensa kirjansa mestari Bartholomeuksella, joka ehti kuolla ennen teoksen valmistumista, mikä huolestutti Susoa. Hän sai kuitenkin näyssä mestari Bartholomeuksen hyväksynnän lopulliselle tekstille.[1]

Suso joutui syytetyksi kerettiläisyydestä luultavasti vuonna 1330 Maastrichtissa dominikaanien tuomioistuimessa, ja hänet pidätettiin opettajanvirastaan, mutta myöhemmin kirjoitukset todettiin puhdasoppisiksi. Suson opettaja oli Mestari Eckhart, joka myös oli joutunut kerettiläisyyssyytösten kohteeksi. Mestari Eckhart puolusti Susoa, kun tätä syytettiin simonismista. Suso oli nimittäin vanhempiensa lahjoituksen ansiosta päässyt dominikaaniluostariin 13-vuotiaana, kun se yleensä tapahtui 15-vuotiaana.[1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Exemplar (keskiyläsaksaa)
    • ”Das Buch von dem Diener” eli ”Leben Seuse”, elämäkerta, mahd. autohagiografia
    • ”Das Büchlein der Ewigen Weisheit” (Pieni kirjanen ikuisesta viisaudesta)
    • ”Das Büchlein der Wahrheit” (Pieni kirjanen totuudesta), kirjoituksista teologisin
    • ”Das Briefbüchlein”
  • Latinankielinen
    • Horologium Sapientiae, muunnelma hänen alun perin kansankielellä kirjoittamastaan teoksesta Pieni kirjanen ikuisesta viisaudesta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Meri Heinonen: Heinrich Suso ja munkin maine (Arkisto) Historiallisia papereita. Historiallinen Yhdistys. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 6.8.2016.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Meri Heinonen, Pyhä maskuliinisuus: Heinrich Seuse ja taivaallinen ritarius. Julkaisussa Tanssiva mies, pakinoiva nainen: sukupuolten historiaa s. 19–45 Turun historiallinen yhdistys, 2001 ISBN 951-95102-4-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]