Hellweg
Hellweg (saksaa) oli keskiajalla virallinen ja yleinen nimitys, joka annettiin Saksan huomattavimmille kulkuteille. Teiden leveys oli määrätty noin kolmeksi metriksi ja maanomistajien velvollisuus oli pitää tie kunnossa.
Saksassa pelkällä Hellweg-nimityksellä tarkoitetaan yleensä Westfalenin Hellwegiä, josta on runsaasti tutkimusta. Westfalenin Hellweg oli pääkulkuyhteys Reinin alajuoksulta itään Teutoburgin metsää kohti. Tie ulottui Duisburgista Reinin ja Ruhrin yhtymäkohdasta Paderbornin keisarilliseen kaupunkiin. Sen eteläpuolelle jäivät Sauerlandin rinteet. Paderbornista tie jatkui hyvin todennäköisesti kahdelle muulle merkittävälle keisarilliselle tielle itään Harz-vuoristoon ja Elben keskijuoksulle sekä pohjoiseen Elben alajuoksulle ja Weser-joelle.
Westfalenin Hellweg oli tärkeä kulkuyhteys, joka toimi kaukokaupan kauppareittinä. Kaarle Suuri käytti tietä saksilaissodissaan ja myöhemmin tietä ylläpidettiin keisarillisessa valvonnassa. 900- ja 1000-luvuilla tie oli Liudolfingien ja saalilaisten kuninkaiden ja keisarien suosima reitti näiden matkatessa ainakin vuosittain Saksissa sijainneiden päätilustensa ja Aachenin keisarillisen kaupungin välillä
Varhaismodernina aikana hiili- ja terästeollisuuden syntyessä Westfalenin Hellwegin muodostaman kauppareitin varrella sijainneet keskiaikaiset kaupungit, kuten Gelsenkirchen, Bochum, Essen ja Dortmund, kehittyivät teollisuuskeskuksiksi ja ottivat vastaan suurimman osan alueen talouskasvusta.
Nimitys Hellweg viittaa leveään "kirkkaaseen" puhdistettuun reittiin (heller Weg) metsän läpi, ja se on peräisin samaa asiaa tarkoittavasta alasaksan kielen sanasta helwech. Muita mahdollisia merkityksiä ovat "Suolatie" tai "Kuolleiden tie". Kreikan kielen hál-s ja keltin kielen hal merkitsevät suolaa; toisaalta Helvegr tarkoittaa reittiä vainajalaan Heliin.
