Pierre-François-Henri Labrouste (11. toukokuuta 1801 Pariisi – 24. kesäkuuta 1875 Fontainebleau) oli ranskalainen arkkitehti. Hän oli ensimmäisiä arkkitehteja, jotka tekivät tunnetuksi raudan käyttöä rakennusten runkomateriaalina.[1]
Labrouste opiskeli Pariisin École des Beaux-Arts -oppilaitoksessa ja sai sen jälkeen 1824 Prix de Rome -palkinnon, jonka turvin hän vietti kuusi vuotta Roomassa. Sieltä palattuaan hän perusti Pariisiin oman arkkitehtuuritoimiston.
Labrousten kuuluisimmat rakennukset ovat Bibliothèque Sainte-Geneviève Pariisin Panthéonin aukiolla (1838–1850) sekä Ranskan kansalliskirjaston rue Richelieu -kadun lukusali (1858–1868), joissa molemmissa hän käytti taidokkaasti valurautaisia rakennusosia.[2]
Myös Henri Labrousten veli Théodore Labrouste oli arkkitehti ja voitti Prix de Rome -palkinnon kolme vuotta myöhemmin 1827.