Henri Lavedan | |
---|---|
Henri Lavedan |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. huhtikuuta 1859 Orléans, Ranska |
Kuollut | 12. syyskuuta 1940 (81 vuotta) Pariisi, Ranska |
Kansalaisuus | Ranska |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Salanimi | Manchecourt [1] |
Äidinkieli | ranska |
Tuotannon kieli | ranska |
Nimikirjoitus |
|
Muuta tietoa | |
Ranskan akatemian jäsen |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Henri Lavedan (9. huhtikuuta 1859 Orléans, Ranska – 12. syyskuuta 1940 Pariisi, Ranska[2]) oli ranskalainen näytelmäkirjailija. Lavedan on vuoropuhelun mestari, loistava tyylitaituri ja aikansa etevimpiä ranskan kielen käyttäjiä. Hänen dialogimuotoisista novellikokoelmistaan ovat mainittavia Leur beau physique (1893), Les petites visites (1896) ja Baignoire 9 (1905). Hänen taidokkaimpia näytelmiään ovat Une famille (1891), Le prince d’Aurec (1894; pureva satiiri rappeutuneesta aatelista), Les deux noblesses (1897), Cathérine (1897), Le nouveau jeu (1898). Loistava Don Juan -aiheen modernisointi on näytelmä Le marquis de Priola (1902), joka hankki Lavedanille varman jalansijan Comédie Françaisessa. Näytelmä Le Duel (1905) käsittelee uskon ja epäuskon taistelua. Lavedan oli vuodesta 1898 alkaen Ranskan akatemian jäsen.[3]
Lavedanin isä oli etevä rojalistinen sanomalehtimies Léon Lavedan.[3]