Henry J

Henry J
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Valmistaja Kaiser
Konserni Kaiser-Frazer Corporation
Valmistusvuodet 1950–1954
Tuotantomäärä 130 322 kpl [1]
Korimalli 2-ovinen sedan
Muotoilija Howard ”Dutch” Darrin
Tekniset tiedot
Henkilöluku 4
Moottori 4- tai 6-sylinterinen sivuventtiilimoottori
Iskutilavuus 2 200 cm³ – 2 600 cm³
Teho 68–80 hv
Huippunopeus 140 km/h
Polttoaine bensiini
Vetotapa takaveto
Kulutus 8,3 l/100 km [3]
Mitat
Massa 1 042 kg – 1 115 kg [2]
Pituus 4 430 mm – 4 520
Leveys 1 770 mm
Vuoden 1951 Henry J:n kojetaulu
Henry J:n takaosa. Vagabond-mallissa varapyörän paikka oli tavaratilan ulkopuolella.

Henry J oli yhdysvaltalainen henkilöautomerkki, jota valmistettiin vuosina 1950–1954. Auto oli suunnattu kooltaan pienempien autojen luokkaan, joka puuttui Yhdysvaltain markkinoilta lähes kokonaan. Henry J:n valmistaja Kaiser Industries markkinoi uutta merkkiä kansanautona ja uskoi vakaasti sen mahdollisuuksiin menestyä nopeasti kasvavilla automarkkinoilla.

Amerikkalaisten kohonnut elintaso sai ostajat kuitenkin suosimaan suuremman kokoluokan autoja, jotka tarjosivat enemmän mukavuusvarusteita. Mallivuosi 1954 jäi Henry J:n viimeiseksi, ja sen valmistus lopetettiin vähentyneen kysynnän vuoksi.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnittelu ja ensimmäinen mallivuosi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1950 Kaiser-yhtymä otti 44 miljoonan dollarin lainan Kaiserin uuden tuotteen valmistusta varten.[2] Alun perin auton suunnittelija Howard ”Dutch” Darrin oli piirtänyt tulevan mallin paljon isommaksi, mutta Kaiserin johto vaati kompaktimpaa kokoa uudelle tuotteelle.[4] Darrin taipui vaatimuksiin ja Amerikan tärkeimmäksi autoksi mainostettu uusi ”kansanauto” ilmestyi myyntiin vuoden 1951 alussa. Auto nimettiin Henry J:ksi yhtymän perustajan Henry J. Kaiserin mukaan. Valmistajan ennakko-odotukset olivat kovat, sillä Henry J tähtäsi pienemmän kokoluokan henkilöautojen markkinoille, jossa kilpailua ei juuri ollut.[5]

»Henry J tulee olemaan kuin uuden aikakauden T-mallin Ford. Se on auto tavalliselle kadunmiehelle, joka on aina joutunut ostamaan autonsa käytettynä. Nyt hänellä on varaa ostaa autonsa uutena.[2]»

Mainos viittasi Henry J:n edulliseen, vain 1 363 dollarin hintaan.[6] Auto oli sisätiloiltaan hyvin askeettinen, ja sen kojetaulusta löytyi mittariston lisäksi vain virtalukko, valokytkin ja polttoaineenrikastin.[3] Lisäksi ensimmäisen vuoden malleista puuttuivat hansikaslokero ja tavaratilan luukku.[2] Vuoden 1951 alussa aukeava tavaratilan kansi lisättiin valinnaisvarusteeksi, mutta hansikaslokeroa ei katsottu tarpeelliseksi.[6] Puutteellisesta varustetasostaan huolimatta ensimmäisen mallivuoden Henry J:t myivät kohtuullisen hyvin ja myyntitulos oli lähes 82 000 autoa.[7]

Kysynnän väheneminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henry J:n valikoimat lisääntyivät 1952, ja sitä oli saatavana kahtena eri mallisarjana, joista Corsair oli 100 dollaria kalliimpi kuin Vagabond-malli. Kummankin perusmallit olivat 4-sylinterisiä, kun taas molempien De Luxe -varustukseen kuuluivat 6-sylinteriset Supersonic-moottorit.[8] Moottorit tulivat autonvalmistaja Willysiltä, ja molempien moottorien polttoainetalous oli aikanaan erinomainen.[3] Tästä parhaana todisteena oli autojen kulutuslukemia mittaavan kilpailun (Mobil Economy Run) ensimmäinen sija.[9]

Kaiserin pettymykseksi Henry J:n kysyntä vuonna 1952 ei noussut edellisvuoden tasolle ja vain hieman yli 30 000 autoa myytiin.[10] Samaan aikaan kun Henry J:n malliston myynti takelteli, sen ainoana kilpailijana pidetty saman kokoluokan Nash Rambler paransi myyntilukemiaan. Ramblerin takana oli pienten itsenäisten valmistajien paras myyntiverkosto ja Nashin maine kestävänä ja hyvintehtynä autona.[11] Samaan pienempien autojen luokkaan esitelty uusin tulokas Willys Aero onnistui myös horjuttamaan Henry J:n asemaa oman luokkansa markkinajohtajana.[12] Lisäksi monet ostajat pitivät Henry J:n lähtöhintaa liian korkeana, sillä ylemmän kokoluokan Chevrolet’n halvimman mallin sai lähes samaan hintaan.[13]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1953 Henry J -mallistoon tehtiin lukuisia pieniä teknisiä uudistuksia, mutta ulkoisesti auto pysyi lähes ennallaan.[14] Uusien autojen ostajat eivät kuitenkaan vakuuttuneet Henry J:n erinomaisuudesta, ja auton kilpailukykyä huononsivat työn heikko laatu ja arvon nopea aleneminen.[4] Henry J sai myös kritiikkiä kovasta jousituksestaan, epävakaasta ajettavuudestaan ja ahtaista takatiloistaan, jotka eivät soveltuneet aikuisille.[15]

Vuoden 1954 mallivuosi jäi Henry J:n viimeiseksi. Mallit säilyivät muuttumattomina, ja Kaiserin johtajat hylkäsivät aiemmat suunnitelmansa lisätä auton korivalikoimia farmarilla, hardtopilla ja cabrioletilla.[7] Yhtymä myönsi tehneensä virhearvioinnin autonostajien halukkuudesta ostaa halvempia autoja. Talouden nopea kasvu oli kohottanut merkittävästi elintasoa 1950-luvun alkuvuosina, ja amerikkalaiset olivat valmiit maksamaan autojensa ylellisyysvarusteluista ja tyylikkäästä muotoilusta.[16] Tässä kilpailussa Henry J:llä ei ollut mahdollisuuksia pärjätä, sillä sen lähtökohtana ollut kuva ”vailla mukavuuksia olevasta perusautosta” ei istunut aikakauden amerikkalaiseen käytäntömalliin.[2]

Huonosti varusteltu Willys Aero koki saman kohtalon vain vuotta myöhemmin. Sen sijaan Rambler nousi suureen menestykseen 1950-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alkuvuosina.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Auto Editors of Consumed Guide: Automobiles of The 50’s. Publications Internationa, 1983. ISBN 0-7853-0110-0 (englanniksi)
  • Burness, Tad: American Car Spotters Guide 1940 - 1965. Motorbooks Intl; Rev Enl edition, 1978. ISBN 978-0879380571 (englanniksi)
  • Gunnell, John: Standard Catalog of American Cars, 1946-1975. Krause Publications, 1982. ISBN 978-0873410274 (englanniksi)
  • Flory "Kelly" J.: American Cars, 1946-1959: Every Model, year by year. Krause Publications, 2008. ISBN 978-0786432295 (englanniksi)
  • Langworth, Richard: Great American Automobiles of the 50’s. Beekman House; 1 St UK edition, 1989. ISBN 0-85429-738-3 (englanniksi)
  • Sedgwick, Michael: Auto 1950- ja 1960-luvulla. Beekman House, 1981. ISBN 9512038218
  • Wilson, Quentin: Suuri autokirja: Legendaariset autot. readme.fi, 2014. ISBN 9789522208651 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Auto Editors 1982, s. 94
  2. ↑ a b c d e Langworth 1981, s. 154
  3. ↑ a b c Wilson 2014, s. 317
  4. ↑ a b Wilson 2014, s. 316
  5. ↑ Flory 2008, s. 352
  6. ↑ a b Gunnell 1982, s. 699
  7. ↑ a b Auto Editors 1982, s. 45
  8. ↑ Flory 2008, s. 502
  9. ↑ a b Gunnell 1982, s. 700
  10. ↑ Gunnell 1982, s. 699–700
  11. ↑ Langworth 1981, s. 213.
  12. ↑ Gunnell 1982, s. 650.
  13. ↑ Flory 2008, s. 484.
  14. ↑ Flory 2008. s. 502.
  15. ↑ Langworth 1981, s. 219
  16. ↑ Sedgwick, s. 1981

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]