Herttua Siniparran linna
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Herttua Siniparran linna | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | A kékszakállú herceg vára | ||||||
| Määritelmä | - | ||||||
| Säveltäjä | Béla Bartók | ||||||
| Libretto | Béla Balázs | ||||||
| Pohjautuu | Siniparta-tarinaan | ||||||
| Tyylilaji | - | ||||||
| Kantaesitys |
1918 Budapest |
||||||
| Aikajana Bartókin oopperoista | |||||||
|
|||||||
Herttua Siniparran linna (A kékszakállú herceg vára) on Béla Bartókin vuonna 1911 säveltämä Siniparta-satuun perustuva ooppera, johon libreton on kirjoittanut Béla Balázs. Teos esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1918.
Henkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- herttua Siniparta (baritoni)
- Judit, herttuan uusi vaimo (altto tai mezzosopraano)
- kolme aikaisempaa vaimoa (mykkiä osia)
Synopsis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näyttämö esittää herttua Siniparran linnan salia, johon ulkoa johtaa pieni rautaovi. Linna on ikkunaton ja pimeä. Siniparta johdattaa Juditin rautaoven kautta saliin. Judit on jättänyt vanhempansa, veljensä ja sulhasensa seuratakseen Sinipartaa ja tullakseen hänen vaimokseen. Herttua kysyy, haluaako Judit jäädä hänen luokseen, ja tämä vastaa hänen vuokseen jo jättäneen kotinsa. Siniparta painaa hänet rintaansa vasten, rautainen ovi sulkeutuu heidän takanaan. Judit pyytää Sinipartaa esittelemään hänelle linnaansa.
Judit huomaa salin seinässä seitsemän mustaa ovea. Hän koputtaa ensimmäiseen ja kuulee vastaukseksi valittavan huokauksen. Siniparran antamalla avaimella Judit avaa oven, josta tulvii huoneeseen punainen valovirta. Ovi johdattaa kidutuskammioon, jonka seinät ovat verestä punaiset. Judit haluaa avata muutkin ovet. Toisen takana on asehuone julmine sotavarusteineen, jotka loistavat kellanpunaisessa valossa. Kolmas ovi kätkee aarrekammion loistavine kruunuineen, koruineen ja jalokivineen, jotka hehkuva kultaista valoa. Neljäs avautuu sinihohtoiseen puutarhaan, ja viidennen oven takana on Siniparran koko valtakunta niittyineen, metsineen ja vuorineen kimmeltävän auringonvalon loisteessa. Joka huoneessa Judit on nähnyt myös verta. Hän tahtoo herttuan varoituksista huolimatta avata myös kaksi viimeistä ovea. Kuudennen oven avautuessa valoisa sali peittyy varjoihin. Judit näkee tyynen järvenpinnan, joka on muodostunut kyynelistä.
Judit painautuu Siniparran rintaa vasten, ja tämä suutelee häntä pitkään. Judit kysyy, montako naista Siniparta on rakastanut ennen häntä. Kun tämä ei vastaa, Judit pyytää seitsemännen oven avainta aavistaen, että se kätkee taakseen Siniparran aikaisemmat murhatut vaimot. Oven avautuessa kuun hopeisessa valossa sisään astuu kolme kaunista, kalpeaa naista, jokaisella yllään kruunu, viitta ja loistavat korut. Ensimmäisen Siniparta kertoo kohdanneensa elämänsä aamussa, toisen keskipäivässä ja kolmannen illassa.
Juditin, vaimoista kauneimman, Siniparta kohtasi elämänsä yössä, ja hänen jälkeensä ei ole muuta kuin ikuinen yö. Siniparta astuu kolmannelle ovelle, ottaa sieltä kruunun, viitan ja kaulakorun ja pukee Juditin yön kuningattareksi. He katsovat toisiaan pitkään. Sitten Judit kääntyy hitaasti ja seuraa aikaisempia vaimoja seitsemännen oven taakse, joka sulkeutuu hänen jälkeensä. Yö kattaa linnansalin, jonka pimeyteen Siniparta häviää.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Honti, Rita: Principles of Pitch Organization in Bartók’s Duke Bluebeard’s Castle. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 14 [13]. Diss. Helsingin yliopisto, Helsinki. 2006. ISBN 952-10-3331-2 (2. p. 2007.)