Hesperornis

Hesperornis
Hesperornis regalis
Hesperornis regalis
Myöhäisliitukausi
83,5–78 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Alaluokka: †Hesperornithes
Lahko: †Hesperornithiformes
Heimo: †Hesperornithidae
Suku: †Hesperornis
Marsh, 1872
Synonyymit
  • Lestornis Marsh, 1876
  • Coniornis Marsh, 1893
  • Hargeria Lucas, 1903
Lajit
  • †H. regalis Marsh, 1872
  • †H. crassipes Marsh, 1876
  • †H. gracilis Marsh, 1876
  • †H. altus Marsh, 1893
  • †H. montana Schufeldt, 1915
  • †H. rossicus Nesov & Yarkov, 1993
  • †H. bairdi Martin & Lim, 2002
  • †H. chowi Martin & Lim, 2002
  • †H. macdonaldi Martin & Lim, 2002
  • †H. mengeli Martin & Lim, 2002
Katso myös

  Hesperornis Wikispeciesissä
  Hesperornis Commonsissa

Hesperornis oli myöhäisliitukaudella elänyt esihistoriallinen, kookas ja lentokyvytön merilintu. Se kasvoi jopa 1,8 metriä pitkäksi. Suvusta tunnetaan useita lajeja. Paleontologi Othniel Charles Marsh löysi ensimmäisenä Hesperorniksen fossiileita Kansasin länsiosista Yhdysvalloista vuonna 1870. Löydösten merkittävä havainto oli linnun hampaat, jotka tukivat Marshin teoriaa lintujen polveutumisesta lihaa syöneistä teropodeista.[1]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat ovat luokitelleet Hesperorniksen lintulahkoon Hesperornithiformes. Liitukauden kerrostumista on löydetty Hesperorniksen jälkeen myös muita hampaallisia lintuja Pohjois-Amerikasta, Kiinasta ja Pohjois-Koreasta. Hampaat ovat erittäin alkeellinen piirre lintujen kehityslinjassa: kaikki hampaalliset linnut kuolivat sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten dinosaurusten kanssa.[1]

Elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hesperornis vietti suurimman osan elämästään oletettavasti avomerellä kelluen ja kalaparvien perässä sukellellen. Linnun virtaviivainen ruumis, pitkät koivet ja räpyläjalat olivat eduksi sukeltamisessa. Kun lintu oli saavuttanut riittävän vauhdin veden alla, se saattoi ohjata ja tasapainottaa kulkuaan siipiensä avulla. Hesperornis vaelsi mahdollisesti joko uiden tai merivirtojen mukana ajelehtien.[1]

Linnut kerääntyivät parittelu- ja pesimäaikoina saarille sekä kivisille riutoille suurina parvina. Hennot jalat eivät jaksaneet kannatella koko painoa maalla, joten linnut etenivät ryömimällä mahallaan ja työntämällä samalla itseään koivillaan. Hesperornis oli maalla helppo saalis dinosauruksille ja pesiä ryöstelleille lentoliskoille. Linnulla oli vihollisia myös meressä: sen luita on löydetty sekä haikalojen, mosasaurien että lukuisten muiden meripetojen fossiileista.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 135. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7