Hiilivuoto on käsite, joka kuvaa tilannetta, jossa liian kireä ilmastopolitiikka ajaa raskaan teollisuuden investoinnit maahan, jossa ilmastopolitiikka on löysempi.[1]
IPCC arvioi, että hiilivuoto kumoaa 5–20 % Kioton pöytäkirjan päästövähennyksistä.[2]
Vuonna 2019 tuleva EU:n komissio alkoi valmistella Green Deal -ympäristöohjelmaa, johon kuuluisivat hiilitullit EU:n rajalle hiilivuoden estämiseksi. EK:n edustaja vaati niitä sellaisiksi, etteivät muut maat ryhtyisi vastatoimiin. Ne ehkä alkaisivat teräksen tuotannosta.[3]
Muun muassa perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja Sdp ovat kannattaneet hiilitulleja. Ympäristöministeriön ilmastoasiantuntija Outi Honkatukian mukaan Suomi kärsisi hiilitulleista erityisen paljon, koska terästekoiset koneet ja laitteet ovat isossa roolissa Suomen viennissä. Honkatukian mielestä hiilitulleja voisi käyttää pelotteena, mutta ne voisivat johtaa vastatulleihin ja nopeasti eskaloituvaan kauppasotaan, joten luultavasti hiilitullien tielle ei pitäisi lähteä. Samaan päätyi myös tutkimusjohtaja Niku Määttänen, joka suositteli ennemmin päästökaupan tai hiiliveron laajentamista useampaan maahan.[4]
Sdp:n ja SAK:n edustajien mukaan hiilitulleissa voisi olettaa, että tuotteet on tehty likaisimmalla teknologialla, ellei tuotannosta ole luotettavia mittauksia. Koko hiilitullijärjestelmän valmistelu kestäisi kauan mutta antaisi yrityksille varmuuden, että hiilivuotoon puututaan.[5]