Hiittinen

Hiittinen Hitis
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Kemiönsaari
vaakuna	sijainti
Högholmenin saari Hiittisissä.
Lääni	Turun ja Porin lääni
Maakunta	Varsinais-Suomi
Kuntanumero	094
Hallinnollinen keskus	Hiittinen
Perustettu	1861
– emäpitäjä	Kemiö
Liitetty	1969
– liitoskunnat	Dragsfjärd Hiittinen
– syntynyt kunta	Dragsfjärd
Pinta-ala	km²  [1] (1.1.1968)
– maa	109,8 km²
Väkiluku	732  [2] (31.12.1968)
– väestötiheys	6,7 as./km²
Infobox OK

Hiittinen (ruots. Hitis) on Varsinais-Suomessa sijainnut entinen Suomen kunta. Se erotettiin Kemiön kunnasta omaksi kunnakseen vuonna 1861, ja liitettiin vuonna 1969 Dragsfjärdiin. Vuodesta 2009 alue on ollut osa Kemiönsaaren kuntaa.

Hiittinen^selvennä on edelleen käytössä nimenä Kemiönsaaren kunnan saaristolle. Hiittisten naapurikunnat olivat Bromarv, Dragsfjärd, Hanko, Nauvo ja Västanfjärd.

Historia

Hiittisistä on löytynyt Suomen ainoa tunnettu riimukiven kappale.^[3] Siellä oli viikinkien idäntien pysähdyspaikka, ja Rosalan ja Hiittisten välinen Kirkkosalmi on mainittu jo varhaisissa lähteissä. Vakituisen asutuksen ajoittaminen on hankalaa, mutta saarilta on tehty esinelöytöjä 800-luvulta. 1200-luvulla Hiittisten saarelle rakennettiin kristillinen kappeli,^[4] joka hylättiin 1600-luvulla nykyisen puukirkon valmistuttua.

Hallinnollisesti Hiittinen on kuulunut Kemiön pitäjään. Saarilla on ollut oma kappalainen 1600-luvusta lähtien, ja seurakunta ja kunta itsenäistyivät vuonna 1861. Hiittinen liitettiin Dragsfjärdiin 1969, joka puolestaan yhdistyi vuonna 2009 Kemiönsaaren kuntaan.^[5]

Maantiede

Hiittinen koostuu yli 2 000 saaresta ja luodosta.^[6] Saariston pääsaaret ovat Rosala ja Hiittinen. Finferriesin yhteysalus M/s Aurora liikennöi Kasnäsistä Rosalan saarelle, josta on tieyhteys Hiittisten kylään.

Saariston pohjoisimpiin saariin on siltayhteys Kemiöstä. Muita merkittäviä saaria, joilla on vakituista asutusta ovat muun muassa Högsåra, Biskopsö ja Vänö. Pääsaarten eteläpuolella saaristo harvenee ja kasvillisuus saarilla vähenee. Örö ja Bengtskär ovat näistä saarista tunnetuimmat.

Hiittisten suurimmat kylät ovat Hiittinen, Högsåra, Kasnäs ja Rosala, joista Rosala on väkiluvultaan suurin. Hiittisten kylässä on seurakunnan kirkonkylä, ja siellä sijaitsevat monet tärkeät palvelut ja Hiittisten puukirkko.

Hiittisten VPK valittiin vuoden vapaapalokunnaksi vuonna 2008. Palokunnalla on sammutusauto ja miehistönkuljetusauto käytössään.

Kylät

Bergö, Biskopsö, Bolax, Böle, Hiittinen (Hitis), Holma, Högsåra, Kakskiela (Kaxskäla), Kasnäs, Rosala, Stubbnäs, Tunhamn, Vänoxa, Vänö

Vuoden 1960 taajamarajauksen mukaan Hiittisissä ei ollut lainkaan taajamia.^[7]

Väestö

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Hiittisten väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1960.

Hiittisten väestönkehitys 1880–1960
Vuosi			Asukkaita
1880			1 461
1890			1 579
1900			1 782
1910			1 801
1920			1 606
1930			1 433
1940			1 331
1950			1 134
1960			901
Lähde: Tilastokeskus.[8]

Hiittinen oli vuodesta 1963^[9] kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli oli ruotsi, sitä ennen yksikielisesti ruotsinkielinen. Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan Hiittisten 901 asukkaasta suomenkielisiä oli sata ja loput 801 ruotsinkielisiä.^[1] Ruotsinkielisten osuus väestöstä oli 88,9 prosenttia.

Uskonnolliset yhteisöt

Hiittisissä toimii evankelisluterilainen Kemiönsaaren seurakunnan Hiittisten kappeliseurakunta. Kirkkosaaren Kirkkosalmen rannalla oli 1200-luvulta alkaen puusta rakennettuja kappeleita hautausmaineen. Näistä viimeisintä käytettiin vuoteen 1637, jolloin päätettiin rakentaa uusi kappeli Hiittisten kylään, paikalle, jonka vieressä sijaitsee nykyinen kirkko. Tätä kappelia käytettiin uuden kirkon rakentamiseen asti. Vuonna 1674 Hiittisistä tuli Kemiön seurakunnan alainen kappeliseurakunta. Nykyisen ristikirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1685 ja sen kerrotaan valmistuneen 1686. Vuonna 1695 Hiittinen sai itselleen jaetun kappalaisen, jolla oli asunto Hiittisissä, ja vuodesta 1706 lähtien se sai oman vakituisesti paikkakunnalla asuvan saaristokappalaisen. Vuonna 1861 Hiittisten kunnan itsenäistyessä syntyi myös itsenäinen Hiittisten seurakunta. Vuonna 1969 se sai yhteisen talouden Dragsfjärdin seurakunnan kanssa. Vuonna 2009 siitä tuli Kemiönsaaren seurakunnan kappeliseurakunta.^[10]

Kulttuuri

Murre

Hiittisten alue on historiallisesti ruotsinkielistä ja nykyisin kaksikielistä aluetta. Hiittisten ruotsinkielinen murre luetaan turunmaanruotsin Itä-Turunmaan murteisiin.^[11]

Ruokakulttuuri

Hiittisten pitäjäruoaksi äänestettiin 1980-luvulla silakasta ja perunasta valmistettu gammelmosters strömmingsrätt.^[12]

Lähteet

1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1968 (PDF) (sivu 14) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
2. Väestönmuutokset 1968 (PDF) (sivu 13) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria. Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 15.3.2019.
3. Riimukivet – Rosalan viikinkikeskus (Arkistoitu – Internet Archive)
4. Viikinkisaaret - Historia Rosalan viikinkikeskus. Viitattu 19.6.2014.
5. Hiittinen Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 19.6.2014.
6. Tervetuloa viikinkisaarille! Rosalan viikinkikeskus. Viitattu 19.6.2014.
7. Yleinen väestölaskenta 1960: Taajamat ja niiden rajat, ym.. (Suomen virallinen tilasto VI C:103) Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1965. Julkaisun verkkoversio (PDF).
8. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
9. https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/1962-12-09/8
10. Historia - Hiittisten kirkko Kemiönsaaren seurakunta. Arkistoitu 23.10.2018. Viitattu 23.10.2018.
11. Suomenruotsin murteet Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.9.2024.
12. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 19. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

• Hiittisen vieraslaituri (Arkistoitu – Internet Archive).
• Hiittinen Ylen Elävässä arkistossa