Historian kirjasto | |
---|---|
Βιβλιοθήκη ἱστορική | |
Teoksen kansilehti vuoden 1746 painoksesta. |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Diodoros Sisilialainen |
Kieli | muinaiskreikka |
Genre | historia |
Julkaistu | n. 56–36 eaa. |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Historian kirjasto (m.kreik. Βιβλιοθήκη ἱστορική, Bibliothēkē historikē, lat. Bibliotheca historica) on Diodoros Sisilialaisen kirjoittama historiateos, joka käsitti ajan myyttisistä ajoista Julius Caesarin Gallian sodan alkuun. Siitä on säilynyt nykyaikaan vain osa.[1][2]
Diodoros Sisilialainen toimi noin vuosina 65–30 eaa. Hänet tunnetaan ennen kaikkea kreikankielisestä maailmanhistoriastaan. Sen kirjoittamisaika voidaan päätellä suhteellisen hyvin teoksen sisäisen todistusaineiston perusteella. Diodoros aloitti teoksen kirjoittamisen viimeistään noin 60–56 eaa. käytyään Egyptissä. Todennäköisesti kirjoittaminen tai ainakin sen taustatyöt ovat alkaneet jo aiemminkin ennen matkaa. Varmuudella teoksen Egyptiä käsittelevä alku on ollut olemassa vuonna 56 eaa.[1]
Diodoros itse sanoo kirjoittaneensa teosta 30 vuotta. Hän vaikuttaisi päättäneen teoksen kirjoittamisen vuonna 36 eaa. tai jonkin verran sen jälkeen, jolta ajalta on viimeinen maininta hänen oman aikansa tapahtumista: Augustus siirrätti Tauromenionin väestön pois ja perusti kaupungin paikalle roomalaisen colonian. Varmuudella teoksen kirjoittaminen on päättynyt ennen vuotta 30 eaa., sillä Diodoros sanoo makedonialaisten olleen Egyptin viimeisiä vierasmaalaisia hallitsijoita; mainittuna vuonna hallitsijoiksi tulivat roomalaiset.[1]
Koska teos kattoi kaikkien aikojen ja maiden historian ja vastasi näin kokonaista kirjastoa, se sai nimen Bibliothēkē historikē, ”Historian kirjasto”, tai vain Bibliothēkē, ”Kirjasto”.[2][3]
Teoksen editio princeps oli sen erillisten osien latinankielisen käännöksen laitos. Vincentius Opsopoeus painoi kirjojen 16–20 kreikkalaisen tekstin Baselissa vuonna 1539. Henri Estienne eli Henricus Stephanus painoi kirjat 1–5 ja 11–20 sekä Fotiokselta säilyneet katkelmat Pariisissa vuonna 1559. Seuraava merkittävä laitos oli Lorenz Rhodomannin eli Rhodomannuksen laitos (Hannover, 1604), joka sisälsi myös latinankielisen käännöksen. Petrus Wesselingin laitos (Amsterdam, 1746, 2 osaa) sisälsi myös laajan kommentaarin sekä Konstantinos Porfyrogennitoksen Eklogain tuolloin tunnetut osat.[2]
Diodoroksen teos koostui 40 kirjasta. Se käsitti koko historian varhaisimmista myyttisistä ajoista Caesarin Gallian sodan alkuun. Diodoros itse sanoo teoksensa jakaantuneen kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsitti kirjat 1–6, ja se kertoi myyttisestä ajasta ennen Troijan sotaa. Osan ensimmäiset kirjat käsittelivät muiden kansojen myyttejä ja loput kirjat kreikkalaisia myyttejä. Teoksen toinen osa käsitti seuraavat 11 kirjaa eli kirjat 7–17, ja kuvasi ajan Troijan sodasta Aleksanteri Suureen saakka. Kolmas osa käsitti loput 23 kirjaa eli kirjat 18–40, ja käsitteli aikaa Aleksanterin kuolemasta Gallian sotien alkuun.[2]
Teoksesta ovat säilyneet kirjat 1–5, jotka kuvaavat vieraiden kansojen ja kreikkalaisten varhaishistoriaa, sekä kirjat 11–20, jotka käsittävät ajan persialaissotien toisesta persialaishyökkäyksestä vuodelta 480 eaa. hellenistisen kauden alkupuolelle vuoteen 302 eaa. Loput osista tunnetaan katkelmina bysanttilaisaikaisista yhteenvedoista. Tärkeimpiä lähteitä katkelmille ovat Fotios, joka lainaa teoksessaan Bibliotheke kohtia kirjoista 31, 32, 33, 36, 37, 38 ja 40; sekä Konstantinos Porfyrogennitoksen toimeksiannosta tehty Eklogai.[2]
Muodoltaan Diodoroksen teos noudattaa annalistista esitystapaa. Saman vuoden tapahtumat on kerrottu yhdessä ilman sisäisiä yhteyksiä. Lähteinään Diodoros käytti paitsi omia havaintojaan myös kaikkia hänen saatavillaan olleita lähteitä. Lähteidenkäyttö ei kuitenkaan ole millään muotoa kriittistä, mikä vähentää teoksen arvoa historiantutkimukselle. Diodoros lähinnä kokosi yhteen aineiston, jota löysi eri kirjailijoiden teoksista, ja sotki näin yhteen historiaa, myyttejä ja taruja. Hän myös vaikuttaa usein käsittäneen lähteensä väärin tai esittävän ne väärässä muodossa, ja teoksessa on myös useita sisäisiä ristiriitaisuuksia. Kaikesta huolimatta teos on arvokas ja hyödyllinen, sillä sen säilyneet kohdat ovat säilyttäneet nykyaikaan paljon aineistoa, joka olisi muutoin kadonnut kokonaan. Diodoros ainakin mainitsee lähteensä useimmissa tapauksissa, ja on usein kopioinut aineistoa näiltä varsin suoraan. Diodoroksen tyyli on selkeää, joskaan teksti ei aina ole tasalaatuista, mikä johtunee eroista hänen hyödyntämissään tai teokseensa lyhentämissään lähteissä. Diodoroksen kieli tasapainoilee arkaisoivan attikalaisen kreikan ja hänen oman aikansa kansankreikan välillä.[2]
Esimerkiksi Aleksanteri Suuren elämää koskien Diodoroksen tärkein lähde oli Kleitarkhos, jonka lähteenä taas oli ollut Aleksanterin hovikirjuri Kallisthenes.
Kirja | Käsitelty ajanjakso | Diodoroksen lähde[4] |
---|---|---|
1. kirja | Egyptin historia | Hekataios Abderalainen |
2. kirja | Assyrian ja Babylonian historia | Ktesias, Megasthenes |
3. kirja | Libyan historia, jumalten synty | Agatharkhides, Dionysios Skytobrakhion |
4. kirja | Kreikkalainen mytologia | Dionysios, Euhemeros |
5. kirja | Sisilian ym. historia | Timaios Tauromenionlainen |
6. kirja | Kreikkalaiset legendat | Dionysios, Euhemeros |
7. kirja | Troijan sota | Dionysios |
8. kirja | Kreikan arkaainen kausi | ? |
9. kirja | Kreikan arkaainen kausi (vuoteen 540 eaa.) | Herodotos |
10. kirja | Kreikan arkaainen kausi (noin 540–481 eaa.) | Herodotos |
11. kirja | Persialaissodat, Ateenan nousu suurvallaksi | Herodotos, Eforos |
12. kirja | Ateenan nousu suurvallaksi, peloponnesolaissota | Eforos |
13. kirja | Peloponnesolaissota | Eforos |
14. kirja | Korintin sota | Eforos |
15. kirja | Theban hegemonia | Eforos |
16. kirja | Filippos II | Eforos |
17. kirja | Aleksanteri Suuri | Kleitarkhos |
18. kirja | Diadokkien aika | Hieronymos Kardialainen |
19. kirja | Diadokkien aika | Hieronymos Kardialainen |
20. kirja | Diadokkien aika | Hieronymos Kardialainen |
21.–40. kirja | Eivät ole säilyneet kokonaisuudessaan nykypäivään. Kirjat käsittelivät Välimeren alueen historiaa aina Julius Caesarin Gallian valloitukseen saakka. |