Hohenlohe

Tämä artikkeli käsittelee sukua. Hohenlohe on myös piirikunta Baden-Württembergissä Saksassa.
Suvun vaakuna.

Hohenlohe on saksalainen ruhtinassuku, joka sai nimensä Frankenissa sijainneen Hohenlohenin ruhtinaskunnan mukaan. Sukuun kuuluu monia eri haaroja.

Vanhimmat maininnat suvusta ovat 1100-luvulta, jolloin sen kerrotaan hallinneen Hohenlohenin linnaa Uffenheimin lähellä. Sieltä suku laajensi pian valtapiiriään muualle Frankenin alueelle. Hohenlohenin kreivin arvoa käytti ensimmäisenä Henrik I Hohenlohe (k. 1183). Hänen pojanpojistaan Gottfriedista ja Conradista periytyvät suvun haarat Hohenlohe-Hohenlohe ja Hohenlohe-Brauneck, joista jälkimmäinen kuitenkin sammui vuonna 1390. Gottfriedin suku on sittemmin haarautunut useasti.[1] Vuonna 1551 se jakautui Hohenlohe-Neuensteinin ja Hohenlohe-Waldenburgin sukuhaaroihin. Neuensteinin haara kääntyi uskonpuhdistuksen aikana protestanttiseen uskoon ja sai 1764 valtakunnanruhtinaan arvon. Se jakautui myöhemmin edelleen Hohenlohe-Langenburgin ja Hohenlohe-Öhringenin haaroihin, joista Öhringen sammui 1805 ja Langenburg on edelleen jakautunut kolmeen haaran, jotka ovat Langenburg, Hohenlohe-Ingelfingen ja Hohenlohe-Kichberg (sammunut 1864). Katolisena pysynyt Waldenburgin haara sai 1744 ruhtinaan arvon, ja siihen kuuluvat haarat Hohenlohe-Bartenstein ja Hohenlohe-Shillingsfürst. Schillingsfürstin sukuhaaraan kuulunut Chlodwig zu Hohenlohe-Schillingsfürst sai 1840 Ratiborin ja Korveyn ruhtinaan ja hänen veljensä Victor vastaavan herttuan arvon.[2]

Hohenlohen ruhtinaskunta mennetti itsenäisyytensä vuonna 1806 ja se jaettiin Baijerin ja Württembergin kesken.[2]

Tunnettuja jäseniä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Hohenlohe Family (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.2.2014.
  2. a b Nordisk familjebok (1909), s. 947–948 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.2.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]