Hoikkaängelmä

Hoikkaängelmä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Ängelmät Thalictrum
Laji: simplex
Kaksiosainen nimi

Thalictrum simplex
L.

Alalajeja
  • pohjanhoikkaängelmä (Thalictrum simplex subsp. boreale)
  • etelänhoikkaängelmä (Thalictrum simplex subsp. simplex)
  • sirohoikkaängelmä (Thalictrum simplex subsp. tenuifolium)[1]
Katso myös

  Hoikkaängelmä Wikispeciesissä
  Hoikkaängelmä Commonsissa

Hoikkaängelmä (Thalictrum simplex) on monivuotinen leinikkikasvi. Se on muunteleva laji, jolla on useita alalajeja.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoikkaängelmä kasvaa 4–110 senttimetriä korkeaksi, sen alalajeista korkeakasvuisin on etelänhoikkaängelmä ja matalin pohjanhoikkaängelmä. Lehdet ovat 5–20 cm pitkiä ja ne ovat jakautuneet kahdesta kolmeen kertaan parittaisiin lehdyköihin, jotka ovat kolmihalkoiset. Lehdyköiden muoto vaihtelee alalajin mukaan, esimerkiksi sirohoikkaängelmän lehdykät ovat hyvin kapeita. Hoikkaängelmän kukinto on terttumainen. Pienten kukkien kehälehtien väri vaihtelee sinipunertavasta vaaleanvihreään. Hedelmät ovat harjuisia pähkylöitä, joissa on leveä kärkiota. Hoikkaängelmä voi muistuttaa suuresti keltaängelmää (Thalictrum flavum), josta sen erottaa varmuudella kukan heteiden ja luottien tuntomerkkien mukaan.[2][1]

Hoikkaängelmä Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoikkaängelmän levinneisyys Suomessa on jokseenkin kaksiosainen. Etelä-Suomessa sitä tavataan melko harvinaisena Ahvenanmaalta Pohjois-Savoon, yleisimmin Etelä-Hämeessä. Pohjois-Suomessa laji kasvaa Oulun korkeudelta Pohjois-Lappiin, Keski-Lapissa se on yleinen. Hoikkaängelmä puuttuu laajalta alueelta Länsi- ja Keski-Suomea. Etelä-Suomen hoikkaängelmä on alalajia etelänhoikkaängelmä, jota pidetään muinaistulokkaana ja Pohjois-Suomessa alalajia pohjanhoikkaängelmä, joka on alkuperäiskasvi. Alalajien elinympäristöt ovat Suomessa erilaiset. Etelänhoikkaängelmä on kuivahkojen niittyjen ja ketojen kasvi, pohjanhoikkaängelmä kasvaa jokivarsien törmillä, lehdoissa ja tulvaniityillä.[2]

Etelänhoikkaängelmä on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi, vaarantuneeksi (VU) harvinaistumisen vuoksi.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 192–193. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  2. ↑ a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  3. ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 202. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.