Homoseksuaalisuus ja uskonnot

”Jumala on homo.” Graffiti Italiassa.

Homoseksuaalisuuden ja uskonnon välinen suhde on ollut ja on vaihteleva. Uskonnon tulkinnan osalta on vaikutusta ollut esimerkiksi jo sillä, miten keskeiseksi osaksi ihmistä seksuaalisuuden eri muodot on käsitetty. Useat uskonnot ottavat joko suoraan tai välillisesti kantaa sellaisiin ilmiöihin, jotka luokitellaan länsimaissa osaksi homoseksuaalisuutta. Monille uskonnoille on ylipäätään tyypillistä kielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ja erityisesti homoseksuaalisuuteen. Toisaalta monissa uskontokunnissa seksuaalivähemmistöt ovat muodostaneet itsenäisiä ryhmiä, joissa seksuaalisuuteen ja sen eri muotoihin suhtaudutaan myönteisesti.[1]

Homojen ja lesbojen seurustelusuhteista ei ole erityisesti mainittu useimmissa uskonnoissa sääntöjä. Monessa uskonnossa on kuitenkin yleistasoisia moraalisia ohjeistuksia. [2] Juutalaisuuden ja katolisen kirkon sekä myöhempien kristillisten kirkkokuntien suhtautuminen homoseksuaalisiin tekoihin ei tule pyhistä kirjoituksista, vaan stoalaisuuden filosofiasta. Homoseksuaalisissa teoissa kuten myös masturboinnissa siemen menee hukkaan, mutta sitäkin suurempi on sen merkitys, että stoalaisilla oli vahva näkemys siitä että ihmisellä on voima hillitä itsensä ja että on tavoiteltava mielenrauhan saavuttamista tällä tavalla. Esimerkiksi Musonius Rufus on argumentoinut, että ihmisen tulee suojella itseään seksuaalisilta kiusauksilta ja seksuaaliselta liiallisuudelta. Stoalaiset asettivat seksuaaliset teot laajempaan ihmiselämän merkitykseen, jossa seksuaaliset teot voivat olla moraalisia vain kun niitä käytetään lisääntymiseen. Varhaiset kristilliset teologit omaksuivat tämän stoalaisten näkemyksen ja keisari Augustinuksen aikaan seksi lisääntymismielessä oli ainoa normaali seksi.[3]

Buddhalaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhalaisuuden suhde homoseksuaalisuuteen vaihtelee. Länsimaihin levinnyt buddhalaisuus hyväksyy usein homoseksuaalisuuden, mutta Aasiassa siihen suhtaudutaan hiljaisen torjuvasti. Sen katsotaan olevan karman seurausta. Tiibetin buddhalaisuuden johtaja, 14. dalai-lama, on taas sanonut homoseksuaalisuuden olevan Buddhan mainitsemaa seksuaalista väärinkäytöstä. Kielto koskee hänen mukaansa vain buddhalaisia. Siksi hänen mukaansa yhteiskunnan tulee hyväksyä homoseksuaalisuus. Hän myös puolustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.[4] Monilla tiibetiläisillä opettajilla on länsimaissa homoseksuaalisia ja transsukupuolisia oppilaita[5].

Islam

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Homoseksuaalisuus ja islam

Islamissa Koraani tuomitsee homoseksuaalisuuden, mutta Koraanissa ei määrätä tuomiota, kuten esim. Raamatussa Mooseksen laeissa määrätään kuolemantuomio, jos mies makaa miehen kanssa. Šarian eri tulkinnat vaihtelevat, useissa tulkinnoissa homoseksuaalinen akti rinnastetaan avioliiton ulkopuoliseen seksiin, josta on määrätty jopa kuolemantuomioita.[6] Joissain moskeijoissa homoseksuaalisuus hyväksytään. Tosin sellaiset moskeijat eivät ole islamin valtavirran mukaisia. Linja homoseksuaalisuutta kohtaan ei ole pehmenemässä islamin piirissä. [7]

Juutalaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisuuden piirissä homoseksuaalisuus on perinteisesti tuomittu, mutta nykyisen juutalaisuuden suhde vaihtelee.

Juutalaisuudessa Jumala antaa Moosekselle rangaistusmääräyksen, jonka mukaan miehet, jotka harjoittavat keskenään seksiä on surmattava[8].

Ortodoksijuutalaisuus pitää homoseksuaalisuutta vakavana syntinä viitaten Kolmannen Mooseksen kirjan kieltoon ”Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus”[9]. Talmudiin kirjatun tulkinnan perusteella tämän katsotaan soveltuvan myös lesbouteen.[10]

Reformijuutalaisuus ja liberaalijuutalaisuus eivät pääsääntöisesti tuomitse homoseksuaalisuutta, ja eräät liberaalisynagoogat ovat Yhdysvalloissa myös vihkineet homopareja avioliittoon.[10]

Kristinusko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Homovastaisia mielenosoittajia San Franciscossa.
Pääartikkeli: Homoseksuaalisuus ja kristinusko

Kristinuskon suhde homoseksuaalisuuteen on vaihdellut eri aikoina. Perinteisesti kristinuskon piirissä homoseksuaalisuus on torjuttu syntinä. Näkemys on tukeutunut Vanhan testamentin lakeihin ja tulkintoihin Uuden testamentin Paavalin kirjeiden opetuksesta.[11] Antiikissa ja keskiajalla on myös hyväksytty samaa sukupuolta olevien välisiä veljeysliittoja. [12].

Raamatussa Jumala antaa Moosekselle rangaistusmääräyksen, jonka mukaan miehet jotka harjoittavat keskenään seksiä on surmattava[8]. Kyseinen kohta on myös tulkittu rituaalisen puhtauden vaatimukseksi. Myös eräät Uuden testamentin kirjoitukset, erityisesti Paavalin Kirje roomalaisille, on tulkittu kielteisesti homoseksuaalisuuteen suhtautuvina:[13]

»... Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.[14]»

Tätäkin kohtaa on tulkittu laajemmasta kokonaisuudesta käsin. Paavali kehottaa olemaan tuomitsematta, koska olemme kaikki tehneet syntiä Jumalaa kohtaan. Tällöin Paavalin tekstissä korostuu ajatus vaihtamisesta. Homon tai lesbon ei katsota voivan vaihtaa seksuaalisuutensa muotoa. Antiikissa luonnollisella yhteydellä kuitenkin tarkoitettiin lapsen tekoon tähtäävää seksiä kun taas kaikkea muuta seksiä pidettiin epäluonnollisena.

Keskiajalla kirkko oli enemmän kiinnostunut ihmisten seksielämästä kuin seksuaalisuudesta. Kuitenkin keskiajalla samaa sukupuolta olevien naisten ja miesten oli mahdollista solmia niin sanottuja "veljeysliittoja" jotka olivat verrattavissa avioliittoon. Virallisesti ”veljeysliitto“ oli henkinen, mutta käytännössä se oli usein myös seksuaalinen. Tästä syystä Itä-Rooman keisari Andronikos II kielsi veljeysliitot vuonna 1 306, koska tapa oli hänen mukaansa epäkristillinen.

Nykyaikana kristinuskon sisällä on erilaisia kantoja homoseksuaalisuudesta: konservatiiviset kristityt tuomitsevat erityisesti homoseksuaaliset teot ja taipumukset synneiksi, kun taas vapaamieliset pitävät sitä luonnollisena hyväksyttävänä vaihtoehtona.[13] Vapaa kristillisyys, kuten Helluntailaisuus pitää homoseksuaalisuutta syntinä.[15] Elisabeth Ohlsonin kohua herättänyt, myös Helsingissä nähty Ecce homo -valokuvanäyttely edustaa homoseksuaalisuuden hyväksyvää kristillisyyttä[16].

1970-luvulla syntyi niin sanottu ex-gay-liike, jonka mukaan uskon avulla homoseksuaalit voisivat ”vapautua” homoseksuaalisuudesta ja jopa ”eheytyä” heteroseksuaaleiksi. Liikkeet syntyivät vastareaktiona homoseksuaalisuuden poistamiselle virallisesta lääketieteen DSM-tautiluokituksesta, jolloin osa sairausleiman ylläpitämistä ajavista psykoanalyytikoista aloittivat poliittisen liikkeen, joka tukeutui uskonnollisiin liikkeisiin.[17] Liikkeet itse ovat myöntäneet, että eheytyshoidot eivät muuta itse seksuaalista suuntautumista ja että homoeroottisten tunteidenkin poistuminen kokonaan on äärimmäisen harvinaista.[18] Homoseksuaalisuutta tunne-elämän rikkinäisyytenä, josta voi eheytyä, on Suomessa korostanut erityisesti herätysliikepohjainen Suomen Elävät Vedet -yhdistys (ent. Aslan ry). Maailmanlaajuisesti liike on järjestäytynyt Exodus Global Alliancen alaisuuteen ja sillä on satoja jäsenjärjestöjä ympäri maailmaa.[19] Vuonna 2013 Exodus International, joka kutsui itseään suurimmaksi ja vanhimmaksi homoseksuaaleja kristinuskon avulla eheyttäväksi järjestöksi, lopetti toimintansa ja sen johtaja pyysi anteeksi järjestön toimintaa.[20]

Viime vuosina Suomessa suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on herättänyt keskustelua luterilaisen kirkon sisällä.[21] Useimpien herätysliikkeiden, muun muassa lestadiolaisten mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä.[22] [23]

Suomalaisessa uskonnollisessa kentässä seksuaalivähemmistöjen asiaa puolustamaan on syntynyt kristillinen Yhteys-liike[24]. Setan piirissä toimii valtakunnallinen sateenkaariyhdistys Malkus. Suurimmissa Suomen kaupungeissa on omia Malkus-ryhmiä ja osa Suomen evankelis-luterilaisista seurakunnista on järjestänyt niin kutsuttuja sateenkaarimessuja.[25]. Homoseksuaali voi kokea uskonnon voimavarana.[26]

Kristillisperäisen Jehovan todistajat -liikkeen mukaan henkilöillä, joilla on homoseksuaalisia taipumuksia, tulee pidättäytyä homoseksuaalisista teoista.[2]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lehto, Juhani E. & Kovero, Camilla: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana, s. 273, 277. Helsinki: Lilith, 2010. ISBN 978-951-98810-4-1
  2. ↑ a b Religious Views on Homosexuality: Comparison Chart ReligiousFacts. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
  3. ↑ http://www.bbc.com/future/story/20170315-the-invention-of-heterosexuality
  4. ↑ Robinson, B. A.: Buddhism and homosexuality Religioustolerance.org. Arkistoitu 6.12.2010. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
  5. ↑ http://www.kairosinsoho.org.uk/budRingu.asp
  6. ↑ Robinson, B. A.: Homosexuality in the Qur'an and Hadith; Differences between the Qur'an and Bible; Penalties for homosexual activity 31.12.2005. Ontario Consultants on Religious Tolerance. Arkistoitu 17.3.2017. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Maahanmuuttomyyttien murskaaja: Maria Lohelan törskähdykset ja Timo Soinin paniikkipuolustukset hemakerk.blogspot.fi. Viitattu 12.3.2016.
  8. ↑ a b 3. Moos 20:13
  9. ↑ 3. Moos 18:22
  10. ↑ a b Katz, Lisa: Judaism and Homosexuality About.com. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  11. ↑ Nissinen, Martti: Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-194-5
  12. ↑ Kärkkäinen, Tapani: Ortodoksinen kirkko siunasi miestenvälisiä liittoja Aamun koitto. 4/1997. Joensuu: Pyhän Sergein ja Hermanin veljeskunta. Viitattu 29.8.2009.
  13. ↑ a b Homosexuality and Christianity ReligionFacts. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
  14. ↑ Room. 1:26–32
  15. ↑ Haapala, Onni: Avioliitto ja perhe-elämä Keuruun helluntaiseurakunta. Viitattu 29.8.2009.[vanhentunut linkki]
  16. ↑ Silvanto, Satu: Ecce homo – Katso ihmistä: Valokuvanäyttely kulttuurikiistana. (Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 74) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2002. ISBN 951-39-1305-8
  17. ↑ Olli Stålström: ”8.3”, Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu, s. 299. Helsinki: Vastapaino, 1998. ISBN 951-662-716-1
  18. ↑ Aslan ry: Aslan ry:n kannanotto samaan sukupuoleen kohdistuvan kiinnostuksen muutoksesta elavatvedet.fi. Arkistoitu 18.12.2014. Viitattu 18.12.2014.
  19. ↑ Lumikallio, Katrina: Kristillis-psykoanalyyttinen eheytysideologia: Analyysi ei-uskonnollisista argumenteista (PDF) (Naistutkimuksen pro gradu -tutkielma, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos) 2007. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 29.8.2009.
  20. ↑ Kataja-Lian, Marika: Homoseksuaaleja "eheyttänyt" kansainvälinen järjestö pyysi anteeksi ja lopetti toimintansa Yle Uutiset. 20.6.2013. Viitattu 12.7.2022.
  21. ↑ Nissinen, Martti & Tuovinen, Liisa (toim.): Synti vai siunaus: Homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta. Helsinki: Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-963-4
  22. ↑ Järvinen, Elina: Irtiottoja (PDF) Suomen kuvalehti. 50/2007. Suomen kuvalehti. Arkistoitu 29.4.2011. Viitattu 29.8.2009.
  23. ↑ Oikea ja väärä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu.http://www.srk.fi/index.php?p=artikkeli_1
  24. ↑ Yhteys-liike yhteys.org. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 29.8.2009.
  25. ↑ Setan kristillinen ryhmä Malkus heseta.fi. Arkistoitu 19.2.2010. Viitattu 29.8.2009.
  26. ↑ Lehto & Kovero 2010, s. 308-312.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Homoseksuaalisuus ja uskonnot.