Homotutka (engl. gaydar) on vaistomainen kyky määrittää ankkatestillä onko joku henkilö homoseksuaali tai hetero. ”Homotutkan” toiminta perustuu sanattomaan, aistinvaraiseen tietoon ja vaistoon. Sellaisia ilmiöitä, joihin homotutka kiinnittää huomionsa, ovat esimerkiksi herkkyys sosiaalisessa käyttäytymisessä ja eräät maneerit, kuten esimerkiksi suurieleisyys tai perinteisten sukupuoliroolien peittelemätön hylkääminen (mukaan lukien ammatti- ja huolittelutottumukset).
Homotutkan ajatus on epävarma, koska kaikki homomiehet eivät toimi stereotyyppisesti ja on myös heteroseksuaalisia miehiä, joiden estetiikan taju, elämäntapa, kulutustottumukset ja huoli omasta ulkonäöstä ovat verrattavissa stereotyyppisten muodikkaiden homomiesten elämäntyyliin.[1][2][3][4]
Philadelphian Monell Chemical Senses Centerin tekemässä tutkimuksessa, joka julkaistiin Journal of Psychological Science -julkaisussa, todettiin, että ”homoseksuaalien miesten on todettu havaitsevan erityisen hyvin myös muut homoseksuaalit miehet”.[5][6]
Harvardin yliopiston opiskelija William Lee Adams toisti neuvonantajansa, nyt Tuftsin yliopistossa olevan tohtori Nalini Ambadyn aikaisemman työn. Ambadyn alkuperäinen tutkimus julkaistiin vuonna 1999 ja se osoitti, että homoseksuaalit ovat parempia tunnistamaan oikein seksuaalisen suuntautumisen kuin heteroseksuaalit äänettömiltä videoilta ja valokuvista. Adamsin tutkimus, joka alkoi vuonna 2004, keskittyy yksinomaan kasvoihin, sosiaalisen vuorovaikutuksen polttopisteeseen.[7][8] Tätä havaintoa käsittelivät yksityiskohtaisemmin Ron Smyth ja tämän kollegat vuonna 2003.[9]