Hopeafluoridi

Hopeafluoridi
Tunnisteet
CAS-numero 7775-41-9
PubChem CID 62656 ja 165912
Ominaisuudet
Molekyylikaava AgF
Moolimassa 126,87
Ulkomuoto Valkoisia (vedetön) tai keltaisia (kidevedellinen) kiteitä[1]
Sulamispiste 434 °C[2]
Kiehumispiste 1 159 °C[3]
Tiheys 5,852 kg/dm3[2]
Liukoisuus veteen 1,82 kg/l[1]

[4]

Hopeafluoridi (AgF) on epäorgaaninen hopea- ja fluoridi-ionien muodostama ioniyhdiste. Ainetta käytetään fluorauskemikaalina orgaanisessa kemiassa ja lääketieteessä.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeafluoridi on huoneenlämpötilassa kiinteä kiteinen aine. Se on kidevedettömänä värittömiä tai valkoisia kiteitä. Kidevedettömän muodon lisäksi tunnetaan monohydraatti (AgF·H2O), dihydraatti (AgF·2H2O) ja tetrahydraatti (AgF·4H2O), jotka ovat väriltään keltaisia. Toisin kuin muut hopeahalogenidit, hopeafluoridi liukenee hyvin veteen. Ultraviolettisäteily tai elektrolyysi hajottavat hopeafluoridin hitaasti hopeasubfluoridiksi (Ag2F) ja fluoriksi.[1][2][5]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeafluoridia valmistetaan emäksisen hopeayhdisteen, kuten hopeaoksidin tai hopeakarbonaatin, ja vetyfluoridin välisellä reaktiolla.[2][5]

Ag2O + 2 HF → 2 AgF + H2O
Ag2CO3 + 2 HF → 2 AgF + CO2 + H2O

Hopeafluoridia käytetään orgaanisessa synteesissä fluorauskemikaalina[2] ja se lisää fluoriatomin esimerkiksi elektrofiilisiin alkeeneihin asetonitriilin toimiessa liuottimena. Hopeafluoridin läsnä ollessa allyyliset kloridit reagoivat siloksisyklopropaanien kanssa muodostaen tyydyttymättömiä ketoneja. Lääketieteessä hopeafluoridia voidaan käyttää antimikrobisena yhdisteenä.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 472. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ a b c d e Andreas Brumby, Peter Braumann, Klaus Zimmermann, Francis Van Den Broeck, Thierry Vandevelde, Dan Goia, Hermann Renner, Günther Schlamp, Wolfgang Weise, Peter Tews, Klaus Dermann, Alfons Knödler, Karl-Heinz Schröder, Bernd Kempf, Hans Martin Lüschow, Cartrin Peter & Rainer Schiele: Silver, Silver Compounds, and Silver Alloys, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 20.01.2013
  3. ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 987. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.01.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Silver(I) Fluoride (Hopeafluoridi) Käyttöturvallisuustiedote. 12.9.2021. Sigma-Aldrich/Merck. Viitattu 21.1.2022.
  5. ↑ a b Samuel F. Etris & C. Robert Cappel: Silver Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003 Teoksen verkkoversio Viitattu 20.01.2013
  6. ↑ Herbert W. Roesky: Efficient Preparations of Fluorine Compounds, s. 37. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 978-1-1180-7856-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.01.2013. (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.