Hopeakromaatti

Hopeakromaatti
Tunnisteet
CAS-numero 7784-01-2
PubChem CID 62666
Ominaisuudet
Molekyylikaava Ag2CrO4
Moolimassa 331,74 g/mol
Ulkomuoto Punaruskea jauhe
Tiheys 5,625 g/cm3 [1]
Liukoisuus veteen 0,028 g/l (25 °C) [2]


[3]

Hopeakromaatti (Ag2CrO4) on hopea- ja kromaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Ulkomuodoltaan hopeakromaatti on ruskehtavan punaista jauhemaista ainetta.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeakromaatti on huonosti veteen liukenevaa. Hopeakromaattia valmistetaan lisäämällä hopeanitraattiliuokseen jotain kromaattisuolaa, kuten kaliumkromaattia. Tällöin niukkaliukoinen hopeakromaatti saostuu.[2]

2 AgNO3(aq) + K2CrO4(aq) → Ag2CrO4(s) + 2 KNO3(aq)

Hopeakromaatti liukenee tiosulfaattiliuoksiin, koska hopeaionit muodostavat näiden yhdisteiden kanssa kompleksin.

Ag+ + S2O32- → [Ag(S2O3)2]3- [4]

Laboratoriokäyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeakromaatti ilmaisee muodostumisellaan Mohrin titrauksen loppupisteen. Mohrin titrauksessa tutkitaan näytteestä kloridi-ioneja. Tutkittavaan liuokseen lisätään indikaattoriksi kaliumkromaattia ja titrausliuoksena käytetään hopeanitraattia. Titrauksessa muodostuu aluksi hyvin niukkaliukoisen hopeakloridin saostuma, joka on väriltään valkoinen. Kaikkien kloridi-ionien saostuttua akaa saostua hopeakromaattia, jonka punaisen värin esiin tuleminen ilmaisee titrauksen loppupisteen.[5].

Muu käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hopeakromaattia käytetään maalaustaiteessa väriaineena. Hopeakromaattia käytetään tuottamaan punavioletteja ja okran sävyjä.[6].

Orgaanisen kemian synteesissä hopeakromaattia käytetään katalyyttinä muodostettaessa alkoholeista aldoleita.[2]

Hopeakromaattia käytetään litium-hopeakromaatti-paristoissa, joissa elektrolyyttiliuoksena käytetään litiumheksafluoriarsenaattia metyyliformiaattiliuoksena tai litiumperkloraatin propyleenikarbonaattiliuosta. Litium-hopeakromaattiparistossa litium hapettuu litiumkromaatiksi ja hopeaionit pelkistyvät. Reaktion tuottama lähdejännite on 2,7V ja kokonaisreaktio on:

2 Li + Ag2CrO4 → Li2CrO4 + 2 Ag [7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Silver Chromate Crystran Ltd.. Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Dale L. Perry, Sidney L. Phillips: Handbook of Inorganic Compounds, s. 351. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Silver Chromate Safety Data Sheet. 24.7.2021. Sigma-Aldrich/Merck. Viitattu 21.1.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Bassam Z. Shakhashiri: Chemical Demonstrations, s. 149. Univ of Wisconsin Press, 1989. ISBN 0-299-11950-5 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  5. ↑ James Swarbrick (Vesa Virtanen): Encyclopedia of Pharmaceutical Technology, s. 3752. Informa Health Care, 2007. ISBN 9780849393914 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  6. ↑ Nicholas Eastaugh, Tracey Chaplin, Ruth Siddall: The pigment compendium, s. 343. Butterworth-Heinemann, 2004. ISBN 978-0-7506-5749-5 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Non-aqueous primary battery having a pure silver chromate cathode freepatentsonline.com. Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.