Hopeaperoksidi
| Hopeaperoksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Ag2O2 |
| Moolimassa | 247,74 |
| Ulkomuoto | Harmaata jauhemaista ainetta[1] |
| Sulamispiste | 100 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 7,44 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene[1] |
Hopeaperoksidi (Ag2O2) on hopean oksidi, jolla on suhdekaava AgO. Yhdistettä käytetään hopea-sinkkiparistoissa.
Hopeaperoksidin rakenteessa hopea esiintyy röntgendiffraktiotutkimuksien perusteella kahdella eri koordinaatiopiirillä ja kahdella eri hapetusluvulla ja kahdella eri koordinaatiopiirillä, joissa hapen ja hopean väliset sidospituudet ovat erilaiset. Hopealla on yhdisteessä sekä lineaarinen että tasoneliömäinen koordinaatiopiiri, joissa hopea-happi-sidospituudet ovat 218 pm ja 205 pm. Näin yhdiste voidaan tulkita hopea(I,III)oksidiksi (AgIAgIIIO2) Yhdiste on diamagneettinen.[2][3][4]
Hopeaperoksidia voidaan valmistaa hapettamalla hopeaa tai hopeayhdisteitä vahvojen hapettimien, kuten peroksidirikkihapon, peroksidisulfaattien tai otsonin avulla.[2][5]
Hopeaperoksidia käytetään hopeaoksidi-sinkkiparistoissa, joissa se pelkistyy ensin hopeaoksidiksi ja sitten metalliseksi hopeaksi sinkin hapettuessa.[3][4] Yhdiste on myös vahva hapetin, johon tarkoitukseen sitä voidaan käyttää orgaanisen synteesin yhteydessä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 471. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1181. (2nd Edition) Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)
- ↑ a b Alvin J. Salkind & Martin Klein :Batteries, Alkaline Secondary Cells, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 08.06.2011
- ↑ a b Alvin J. Salkind, Martin Klein, Kathryn R. Bullock, John R. Pierson & Paul R. Gifford :Batteries, Secondary Cells, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 08.06.2011
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 483, 558. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 08.06.2011. (englanniksi)