Hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit

Hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit eli hormonihäiriköt ovat aineita, jotka vaikuttavat eliöön aiheuttamalla muutoksia hormonitoimintaan.[1] Ihminen voi altistua kemikaaleille muun muassa työpaikalla tai kulutustuotteiden kuten elintarvikkeiden, muovimateriaalien, maalien, pesuaineiden ja kosmeettisten valmisteiden välityksellä sekä epäsuorasti ympäristön kautta (ilma, vesi, maaperä). Ympäristön eläinten kemikaalialtistumisen tapahtuu pääasiassa ravinnon ja veden kautta.[2]

Euroopan komissio on julkaissut vuonna 2001 tutkimuksen, jossa käytiin läpi yli 500 epäiltyä hormonitoimintaa häiritsevää kemikaalia.[3] Aineet luokiteltiin kolmeen luokkaan tieteelliseen näyttöön perustuvien ehtojen perusteella:[4]

  • Kategoria 1: näyttöä hormonitoiminnan häiriytymisestä vähintään yhdessä tutkittavassa terveessä eläimessä
  • Kategoria 2: in vitro -tasoista näyttöä biologisesta hormonitoiminnan häiriöstä
  • Kategoria 3: ei näyttöä hormonitoiminnan häiriöstä tai ei saatavilla tietoa

Noin 150 000 teollisesta kemikaalista vajaata prosenttia epäillään hormonihäiriköiksi, elimistön hormonitoimintaa sekoittaviksi aineiksi.[5] Tällaisia ovat muun muassa ksenoestrogeenit eli yhdisteet, jotka jäljittelevät estrogeeniä.[6]

73 tunnettua tieteilijää allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaan kemikaalien käytön rajoittamisen pitäisi perustua painavaan tutkimustietoon. Toiset tutkijat haluaisivat kieltää hormonihäiriköiksi epäiltyjä kemikaaleja kevyemminkin perustein. Toisaalta kielto voi johtaa kemikaalin korvautumiseen vaarallisemmilla.[5]

Professori Jouko Tuomisto varoittaa huomion kiinnittämisestä vääriin asioihin. Vaikka teoria hormonihäiriköistä olisi oikeakin, elintapojen vaikutus terveyteen on helposti kymmenkertainen.[5]

Luonnolliset hormonihäiriköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet ihmisravinnon luontaiset aineet vaikuttavat hormonien pitoisuuksiin tai toimintaan. Niistä tiedetään kovin vähän, vaikka luonnon hormonihäiriköitä on ihmisen elinympäristössä paljon enemmän kuin keinotekoisia kemikaaleja.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Community Strategy for Endocrine Disrupters ec.europa.eu. Viitattu 14.4.2016.
  2. ↑ Hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit (verkkosivu) 3.9.2014. TUKES. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 14.4.2016.
  3. ↑ Andreas Kortenkamp et al.: State of Art Assessment of Endocrine Disrupters -Final Report (PDF) ec.europa.eu. 23.12.2011. Viitattu 14.4.2016.
  4. ↑ Jukka Ahtiainen et. al: Hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit EU:n riskin arvioinnissa ja -hallinnassa. Toksikologi-lehti, 2011, nro 2, s. 17-18. Suomen Toksikologiyhdistys. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 14.4.2016. Suomi (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ a b c d Tuhatta kemikaalia epäillään hormonihäiriköiksi Tiede-lehti. 13.6.2019.
  6. ↑ Alleva E, Brock J, Brouwer A, Colborn T, Fossi MC, Gray E, Guillette L, Hauser P, Leatherland J, MacLusky N, Mutti A, Palanza P, Parmigiani S, Porterfield, Santi R, Stein SA, vom Saal F: Statement from the work session on environmental endocrine-disrupting chemicals: neural, endocrine, and behavioral effects. Toxicol Ind Health, 1998, 14. vsk, nro 1–2, s. 1–8. PubMed:9460166 doi:10.1177/074823379801400103 S2CID:45902764

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]