Hound Dog Taylor

Theodore Roosevelt "Hound Dog" Taylor (12. huhtikuuta 1915 – 17. joulukuuta 1975) oli yhdysvaltalainen blueskitaristi ja -laulaja.

Taylor syntyi Mississippin Natchezissa vuonna 1915 (joidenkin lähteiden mukaan 1917). Taylor oli syntyjään kuusisorminen, joskin myöhemmin hän leikkasi humalassa oikean kätensä kuudennen sormen pois partaterällä. Hän alkoi soittaa kitaraa 20 vuoden ikäisenä ja muutti Chicagoon vuonna 1942. Ennen sitä Taylor oli ollut soittamassa Sonny Boy Williamson II:n radio-ohjelmassa Helenan kaupungissa. Täyspäiväinen muusikko Taylorista tuli vuoden 1957 tienoilla, mutta hänet tunnettiin tuolloin vain lähinnä Chicagon alueella. 1950-luvun lopun ja 1960-luvun ajan hän oli yksi Chicagon etelä- ja itäpuolen klubien suosituimpia esiintyjiä. Väitetään, että toinen blueskitaristi, Freddie King, lainasi vuoden 1960 instrumentaalihittiinsä, "Hide Away", melodiaa Taylorin yhtyeen soittamasta kappaleesta.

Taylor ei päässyt levyttämään aikana, jolloin blues-musiikki oli mustan yleisön suosiossa, vaan sai levytyssopimuksen vasta vuonna 1970-luvulla ollessaan jo 56-vuotias. 1960-luvulla Taylor oli saanut julkaistua kolme yksittäistä singleä eri yhtiöiltä vuosina 1960, 1962 ja 1967. Vuonna 1969 Delmark Recordsilla työskennellyt Bruce Iglauer yritti saada Tayloria ja hänen HouseRockers-yhtyettään levyttämään Delmarkille. Yhtiön ylemmät tahot kuitenkin suhtautuivat ajatukseen kielteisesti, ja Iglauer perusti oman pienen levymerkkinsä, joka julkaisi Taylorin debyyttilevyn. Tämän vuonna 1971 julkaistun levyn nimeksi tuli yksinkertaisesti Hound Dog Taylor and the HouseRockers. Levy taltioitiin livenä kahtena yönä. Yhtyeeseen kuului tuolloin Taylorin itsensä lisäksi toinen kitaristi Brewer Phillips ja rumpali Ted Harvey. Uuden levy-yhtiön nimeksi oli tullut Alligator Records, joka nykyään on yksi johtavia blues-musiikin julkaisijoita. Taylorin toinen levy, vuonna 1973 julkaistu Natural Boogie, koostettiin samojen vuoden 1971 livekeikkojen pohjalta kuin ensimmäinenkin. Kolmas levy, Beware of the Dog, taltioitiin vuonna 1974, mutta julkaistiin vasta seuraavana vuonna, Taylorin kuoleman jälkeen. Tätä seurasi myös muita postuumeja julkaisuja. Taylorin kuolinsyynä oli syöpä, ja hautapaikaksi tuli Illinoisin Alsip.

Hound Dog Taylor muistetaan karkeasta laulutyylistään ja omintakeisesta slide-kitaran soundistaan. Hänen kitaransa oli halpa Teisco del Rey ja vahvistimet olivat Sears Roebuck -merkkisiä. Taylor ei ollut virtuoosi laulajana eikä soittajana. Hän sanoikin toivovansa, että ihmiset muistaisivat hänet kuolemansa jälkeen muusikkona, joka ei osannut soittaa paskaakaan, mutta jonka musiikki silti kuulosti hyvältä ("When I die, they'll say 'He couldn't play shit, but he sure made it sound good!'"). Taylorin yhtye, HouseRockers, on myös harvoja populaarimusiikin historiaan jääneitä yhtyeitä, josta puuttui kokonaan basisti. Yhtyeen molemmat kitaristit soittelivat vuorotellen matalia sävelkulkuja varsinaisen basson sijaan. Taylorin tunnetuimpia kappaleita ovat "Give Me Back My Wig", "Sadie" ja "Roll Your Moneymaker".

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "My Baby Is Coming Home" / "Take Five" (1960, Cadillac Baby)
  • "Christine" / "Alley Music" (1963, Firma Records)
  • "Watch Out" / "Down Home Special" (1969, Checker)

1970-luvun albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hound Dog Taylor and the HouseRockers (1971, Alligator Records)
  • Natural Boogie (1973, Alligator Records)
  • Beware of the Dog (1975, Alligator Records)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]