Hrólfr Riu'un saaga

Hrólfr Riu’un saaga tai Hrólfr Riu’un ja hänen sotureittensa saaga (isl. Hrólfs saga kraka (ok kappa hans)) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Saaga kertoo muinaisesta, kertomusperinteen mukaan 500-luvulla eläneestä ja mahdollisesti Tanskassa Lejren alueella hallinneesta kuningas Hrólfr krakista ("riuku"), joka kuului tarunhohtoiseen Skjöldungien kuningassukuun. Saaga keskittyy kuvaamaan erityisesti kuningas Hrólfrin ja Uppsalassa hallitsevan kuningas Aðilsin välisiä vihamielisyyksiä, sekä siihen johtaneita syitä ja sen seurauksia. Monelle muinaissaagalle tyypilliseen tapaan Hrólfr Riu’un saaga sisältää muutamia yksittäisiä runoja (isl. lausavísur). Hrólfr Riu’un saagan kirjoittaja on oletettavasti tuntenut vanhan, mahdollisesti alkujaan jo 900-luvulla laaditun runon Bjarkamál (“Bjarkin laulu“), jonka kattavin versio on säilynyt latinankielisenä Saxo Grammaticuksen teoksessa Gesta Danorum[1]. Hrólfr Riu’un saaga ei kuitenkaan sisällä itse runoa, vaan ilmaisee sen kertoman proosamuodossa. [2] Hrólfr Riu’un saagaa ei ole suomennettu.

Käsikirjoitukset ja ajoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hrólfr Riu’un saagasta on säilynyt lukuisia käsikirjoituksia, mutta näistä vanhimmatkin ovat peräisin vasta 1600-luvulta. Saagan editioista useimmat ovat pohjautuneet käsikirjoitukselle AM 9 fol.[3] (1600-l.), mutta Desmond Slayn diplomaattisessa editiossa (1960), jossa saagan eri käsikirjoitusversiot esiintyvät rinnakkain eikä kirjoitusmuotoja ole normalisoitu, AM 285 4to[4] (v. 1654) on ollut pääkäsikirjoituksena. [5]

Käsikirjoitusten nuoresta iästä huolimatta maininnat muissa lähteissä todistavat Hrólfr Riu’un saagan olevan vanhempi. Esimerkiksi 1200-luvulla vaikuttanut islantilainen historioitsija Snorri Sturluson mainitsee teoksensa Proosa-Edda runouden taitoa käsittelevässä osiossa Skáldskaparmál Hrólfrista kertovista ”tarinoista” (isl. frásagnir), ja Hrólfr Riu’un saaga mainitaan islantilaisen Möðruvellirin luostarin vuoden 1461 inventaarioluettelossa. [5]

Tutkijoiden arvioiden mukaan Hrólfr Riu’un saaga sellaisena kuin se nykyään tunnetaan on kirjoitettu 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alkupuolella. Huolimatta siitä, että saaga on iältään nuori, se luetaan niin kutsuttuihin sankarisaagoihin (saks. Heldensagas), joihin luetaan yleensä muinaissaagoista vanhimmat. Syy tähän on se, että saagan taustalla vaikuttanut tarinaperinne muinaisista tanskalaisista kuninkaista on hyvin vanhaa, ja samat kuninkaat esiintyvät myös huomattavasti vanhemmissa pohjoiseurooppalaisissa lähteissä. On myös katsottu, että Hrólfr Riu’un saaga sisältäisi samaa materiaalia kuin nyt jo kadonnut, mutta todennäköisesti 1200-luvun alussa laadittu *Skjöldunga saga, joka tunnetaan vain osittain muiden lähteiden kautta.[6]

Hrólfr kraki muissa lähteissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hrólfr Riu’un saagan päähenkilö, kuningas Hrólfr, mainitaan saagan lisäksi useassa muussa keskiaikaisessa lähteessä. Näitä ovat ensinnäkin tanskalaisista lähteistä Saxo Grammaticuksen vuoden 1200 paikkeilla laatima latinankielinen Tanskan kuninkaista kertova teos Gesta Danorum ja 1100-luvulta peräisin oleva Chronicon Lethrense eli ”Lejren kronikka”. Islantilaisissa lähteissä Hrólfr mainitaan edellä mainitussa Snorrin tekstissä Skáldskaparmál (1200-l. alku) ja myyttisistä kuninkaista kertovassa Ynglinga sagassa (1200-l. alku), joka on osa Heimskringla-nimellä tunnettua kuningassaagojen kokoelmaa, sekä Gautrekrin saagassa. Alkujaan todennäköisesti 1100-luvulta peräisin oleva skandinaavisten kuninkaiden sukupuu Langfeðgatal, joka on säilynyt 1300-luvun alusta peräisin olevassa käsikirjoituksessa AM 415 4to[7], mainitsee sekin Hrólfrin Óðinn-jumalasta polveutuvien Skjöldungien sukuluettelossa. Lisäksi Hrólf mainitaan muinaisenglanninkielisissä runoelmissa Widsith (900-luvulta) ja Beowulf (n. 700–1000). Ensin mainitussa Hrólfriin viitataan muinaisten germaanisten sankareiden luettelossa nimellä Hróþwulf. Jälkimmäisessä Hroðulf esitetään Beowulfin sukulaisena. [8]

Hrólfr Riu’un saaga lähteenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityispiirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hrólfr Riu’un saaga pohjautuu vanhalle tarinaperinteelle, mutta se myös yhdistelee kerronnassaan keskiaikaisille ritariromaaneille ja niiden käännöksille tyypillisiä tarina-aihelmia[9] sekä kansansatumaisia piirteitä. Saagassa tavataan erilaisia yliluonnollisia olentoja, kuten berserkkejä, haltioita, peikkoja ja noitia sekä maagisia aseita. Saagan kirjoittaja on todennäköisesti tuntenut arturiaanista eli kuningas Arthuriin ja tämän ritareihin liittyvää kirjallisuutta, esimerkiksi ritarisaagoja. Saagan kirjoittaja viittaa lopussa lisäksi ”mestari Galterukseen”, joka todennäköisesti tarkoittaa 1100-luvulla vaikuttanutta Gautier de Châtillonia. Tämän Aleksanteri Suuresta kirjoittama teos Alexandreis käännettiin Islannissa 1200-luvun puolivälissä ja tunnetaan nimellä Alexanders saga.[10]

Yhteys historiallisiin paikkoihin ja tapahtumiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neoliittinen käytävähauta lähellä Vanhaa Lejreä (Gammel Lejre, Tanska).Kuva: J. Niles.

Hrólfr Riu’un saagassa mainitaan Hrólfrin linnoitus Hleiðargarðr. Useat tutkijat ovat sitä mieltä, että kyseinen Hleiðargarðr on sijainnut Tanskassa Roskilden lähellä nykyisen Lejren alueella. Vanhassa Lejressä (Gammel Lejre), missä sijaitsee useita vanhoja kuningashautoja, on 1900-luvun lopulta alkaen tehty arkeologisia kaivauksia, joiden yhteydessä alueelta on löydetty merkkejä suurista rakennuksista. [11] On mahdollista, että Hrólfr Riu’un saagan taustalla vaikuttanut tarinaperinne juontuu osittain todellisista tapahtumista ja sen hahmoilla on voinut olla esikuvanaan historiallisia henkilöitä, joilla on ollut jonkinlainen yhteys Vanhan Lejren alueeseen. Huolimatta siitä, että Hrólfr Riu'un saaga pohjautuu vanhalle tarinaperinteelle, tulisi sen arvoon historianlähteenä kuitenkin suhtautua kriittisesti. Vuosisatojen välimatka itse tapahtumiin, kansansatumaiset piirteet ja vaikutteet eurooppalaisesta kirjallisuudesta ovat kaikki vaikuttaneet siihen, että Hrólfr Riu'un saagaa ei voida lukea kritiikittömästi historiallisia faktoja ilmentävänä tekstinä. [12]

Hrólfr Riu’un saaga suurvalta-ajan Ruotsissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hrólfr Riu’un saagan tapahtumat sijoittuvat pääosin nykyisen Tanskan ja Ruotsin alueille. Hrólfr Riu’un saaga herättikin alkujaan kiinnostusta erityisesti Tanskassa, koska saagassa kuvattiin ennen kaikkea Tanskan muinaisiksi kuninkaiksi katsottuja hallitsijoita. Tanskalaiset oppineet tutkivat saagaa jo 1600-luvun lopulla. Tuolloin ilmestyivät myös ensimmäiset saagasta tehdyt käännökset, joita ei kuitenkaan julkaistu. Ensimmäinen painettu Hrólfr Riu’un saagan vapaamuotoinen ja mukaileva tanskankielinen versio oli Thormodus Torfæuksen Historia Hrolfi Kraki[13], joka ilmestyi Kööpenhaminassa vuonna 1706. [14]

Kaukaisesta menneisyydestä kertovat islantilaiset muinaissaagat alkoivat 1600–1700-luvulla herättää kiinnostusta myös suurvalta-ajan Ruotsissa. Niiden katsottiin olevan lähteitä, jotka voisivat kertoa jotain Ruotsin muinaisesta ja loistokkaasta menneisyydestä, josta muuten oli saatavilla hyvin vähän lähteitä. Tämän seurauksena muinaissaagoja käytettiin ilman asianmukaista lähdekritiikkiä myös suurvaltaideologian rakennusaineena ja propagandatarkoituksessa, huolimatta siitä, että osa aikalaistutkijoista suhtautui muinaissaagojen lähdearvoon epäillen jo tuolloin. [15]Suurvalta-ajan ruotsalaisia oppineita kiinnostivat Hrólfr Riu'un saagan osalta varsinkin saagan kuvaukset Ruotsin alueen hallitsijoista. Koska ruotsalaiset eivät tuolloin enää ymmärtäneet muinaissaagojen kieltä, ilmestyi Hrólfr Riu’un saaga ruotsiksi käännettynä Eric Julius Björnerin teoksessa Nordiska kämpa dater[16] vuonna 1737 (Stockholm: Horn). [17]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Byock, Jesse L. 1998. Introduction. Teoksessa Jesse L. Byock (toim. & käänt.), The Saga of King Hrolf Kraki . London: Penguin Books, vii–xxxii.
  • Christensen, Tom. 2007a. Lejre: Fact and Fable (1991). Teoksessa John D. Niles (toim.), Beowulf and Lejre. Tempe: ACMRS, Arizona Center for Medieval and Renaissance Studies, 21–102.
  • Christensen, Tom. 2007b. A New Round of Excavations at Lejre. Teoksessa John D. Niles (toim.), Beowulf and Lejre . Tempe: ACMRS, Arizona Center for Medieval and Renaissance Studies, 109–126.
  • Evans, Jonathan D. M. 1993. Hrólfs saga kraka. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 304–305.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla , toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Osborn, Marijane. 2007. Legends of Lejre, Home of Kings. Teoksessa John D. Niles (toim.), Beowulf and Lejre. Tempe: ACMRS, Arizona Center for Medieval and Renaissance Studies, 235–254.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Torfi H. Tulinius. 2002. The Matter of the North.The Rise of Literary Fiction in Thirteenth-Century Iceland. Käänt. Randi C. Eldevik. The Viking Collection 13. Odense: Odense University Press.
  • Wawn, Andrew. 2006. Whatever Happened to Úlfs saga Uggasonar? (Arkistoitu – Internet Archive) Teoksessa The Fantastic in Old Norse/Icelandic Literature: Sagas and the British Isles; Preprint Papers of The 13th International Saga Conference; Durham and York, 6th-12th August, 2006, toim. John McKinnell, David Ashurst & Donata Kick. Durham: The Centre for Medieval and Renaissance Studies, Durham University, 2: 1015–1024.
  • Wolf , Kirsten. 1993. Skjöldunga saga. Teoksessa Phillip Pulsiano (toim.), Medieval Scandinavia. An Encyclopedia. New York & London: Garland, 597–598.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Gesta Danorum
  2. ↑ Busch 2004 [2002], 143; Simek & Hermann Pálsson 2007, 41, 195.
  3. ↑ Hrólfs saga kraka; Ísland, 1600-1699, AM 9 fol. Handrit.is. Arkistoitu 19.7.2018. Viitattu 19.7.2018.
  4. ↑ Hrólfs saga kraka, Ísland, 1654, AM 285 4to Handrit.is. Viitattu 19.07.2018.
  5. ↑ a b Evans, 304.
  6. ↑ Wolf 1993, 597; Busch 2004 [2002], 143; Simek & Hermann Pálsson 2007, 195.
  7. ↑ Landafræði — Ættartölur — Rímfræði; Ísland, 1310, AM 415 4to Handrit.is. Viitattu 19.07.2018.
  8. ↑ Evans 1993, 304; Wolf 1993; Torfi H. Tulinius 2002, 49–51; Busch 2004 [2002], 143; Simek & Hermann Pálsson 2007, 195, 242–243.
  9. ↑ tarina-aihelmia
  10. ↑ Evans 1993.
  11. ↑ Kaivauksista esim. Byock 1998; Christensen 2007a ja b; Osborn 2007.
  12. ↑ Ks. esim. Simek & Hermann Pálsson 2007, 195.
  13. ↑ Historia Hrolfi Kraki
  14. ↑ Busch 2004 [2002], 144.
  15. ↑ Kanerva 2015; aikalaiskritiikistä esim. Wawn 2006, 1015–1016.
  16. ↑ Nordiska kämpa dater
  17. ↑ Busch 2004 [2002], 143. Saagojen kääntämisestä suurvalta-ajan Ruotsissa, ks. myös Kanerva 2015.

Käännökset ja editiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]