Huaoranin kieli eli huao terero (tunnetaan myös nimillä huao, auishiri, aushiri, waorani, wao, sabela, ssabela sekä pejoratiiveilla auka, auca) on isolaattikieli, jota puhuvat Amazonin sademetsässä Napo- ja Curarayjokien välillä asuvat huaoranit. Yhteensä kielen puhujia on 1650.[1] Myös Perussa saattaa asua pieni määrä sen puhujia, ja he kuuluvat niin sanottuihin tavoittamattomiin kansoihin.
Huaorani jakautuu kolmeen murteeseen:
- tiguacuna eli tiwakuna
- tuei eli tiwi tuei tai tiwi
- shiripuno'
Osa kielitieteilijöistä ei pidä huaoranin kieltä isolaattikielenä, vaan liittävät sen johonkin kielikuntaan:
- Joseph Greenbergin Andienkielten kielikunta
- Morris Swadeshin makrojíbaron kielikunta
- Jorge Suárezin Hívaro-Kawapana -kielikunta
- Campbell, Lyle. (1997). American Indian languages: The historical linguistics of Native America. New York: Oxford University Press. ISBN 0-19-509427-1.
- Gordon, Raymond G., Jr. (Ed.). (2005). Ethnologue: Languages of the world (15th ed.). Dallas, TX: SIL International. ISBN 1-55671-159-X. (Online version: http://www.ethnologue.com).
- Greenberg, Joseph H. (1987). Language in the Americas. Stanford: Stanford University Press.
- Kaufman, Terrence. (1990). Language history in South America: What we know and how to know more. In D. L. Payne (Ed.), Amazonian linguistics: Studies in lowland South American languages (pp. 13-67). Austin: University of Texas Press. ISBN 0-292-70414-3.
- Kaufman, Terrence. (1994). The native languages of South America. In C. Mosley & R. E. Asher (Eds.), Atlas of the world's languages (pp. 46-76). London: Routledge.
- Rival, Laura. Trekking Through History: The Huaorani of Amazonian Ecuador, Columbia University Press, 2002.