Knickerbocker lähti 1923 Saksaan Müncheniin alunperin opiskelemaan psykiatriaa mutta todistettuaan marraskuussa 1923 tapahtunutta Oluttupavallankaappausta hän siirtyi New York Evening Post ja Philadelphia Public Ledger-lehtien Berliinin kirjeenvaihtajaksi. Knickerbocker työskenteli 1923-1933 näiden lehtien kirjeenvaihtajana Berliinissä ja 1925–1941 International News Servicen Euroopan kirjeenvaihtajana. Vuosina 1924–1926 hän oli kirjeenvaihtajana Neuvostoliitossa. Vuonna 1933 hänet karkotettiin Saksasta Hitlerin noustua valtaan.[1][3][4][2]
Knickerbocker haastetteli 1. joulukuuta 1930 tulkin välityksellä New York Evening Post-lehdelle Stalinin äitiä Keke GeladzeaTbilisissä. Haastattelun tuloksena oli artikkeli Stalin on mysteeri jopa omalle äidilleen. Vuonna 1931 Knickerbocker sai Pulitzerin kirjeenvaihtajapalkinnon Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmasta kirjoittamastaan artikkelisarjasta ollessaan New York Evening Postin ja Philadelphiassa ilmestyneen Public Ledger-lehden kirjeenvaihtajana. Artikkeleita varten hän matkusti vuonna 1930 Neuvostoliitossa 17 000 kilometrin matkat.[1][3]
Vuonna 1932 Knickerbocker kiersi ympäri Eurooppaa keräten materiaalia kirjaansa Does Europe Recover. Hän haastatteli muun muassa Benito Mussolinia ja Saksan natsipuolueen vasemmistosiiven johtajaa Gregor Strasseria. Tässä vaiheessa hän suhtautui vielä myönteisesti kumpaankin mutta jo 1933 Knickerbocker kertoi New York Evening Post-lehdelle Saksassa aloitetuista juutalaisvainoista.
Knickerbocker vieraili kahden viikon ajan Suomessa tammi-helmikuussa 1935 tehden muun muassa tutkimusta elintarvikkeiden hinnoista ja maatyöväen oloista. Hän tapasi ministeri Kalle Jutilan ja Suomen Pankin pääjohtajan Risto Rytin ja tutustui tehtaisiin Kaukaalla, Kymissä ja Voikkaalla.[3]
Vuonna 1936 Knickebocker selosti Espanjan sisällissodan tapahtumia Hearstin lehdille. Hän joutui huhtikuussa 1937 kansallismielisten pidättämäksi ja hänet karkotettiin Espanjasta. Yhdysvaltoihin palattuaan Knickerbocker kirjoitti Washington Times-lehdessä 10. toukokuuta 1937 julkaistussa artikkelissa kansallismielisten harjoittamasta brutaaleista toimista ja heidän suunnittelmastaan juutalaisvastaisesta, misogyynisestä ja antidemokraattisesta yhteiskunnasta. Artikkeli perustui Knickerbockerin huhtikuussa 1937 tekemään Francisco Francon lehdistöupseerin kapteeni Gonzalo de Aguilera Munron haastatteluun.[2]
Vuonna 1941 Knickerbocker tuli Chicagossa ilmestyneen Chicago Sun Times-lehden Kauko-Idän ja eteläisen Tyynenmeren alueen kirjeenvaihtajaksi. Vuonna 1942 hän seurasi liittoutuneiden joukkoja näiden noustessa maihin Pohjois-Afrikassa ja sodan loppuajan hän raportoi lehdille Euroopan sotanäyttämöiltä.[1][2]
Toisen maailmansodan jälkeen Knickerbocker oli Newarkissa New Jerseyssä toimineen WOR-radioaseman palveluksessa. Hän kuoli heinäkuussa 1949 lento-onnettomuudessa Bombayn lähellä Intiassa olleessaan Kaakkois-Aasiassa kiertäneen lehtimiesryhmän mukana. Lehtimiehet olivat tutustuneet Indonesian tilanteeseen ja olivat palaamassa KLM-lentoyhtiön Lockheed Constellation-koneella Eurooppaan kun kone syöksyi maahan yrittäessään laskeutua monsuunimyrskyn aikana Bombayn lentokentälle. Kaikki koneen 34 matkustajaa ja 11 miehistön jäsentä saivat onnettomuudessa surmansa. Knickerbocker on haudattu Sewrin kristitylle hautausmaalle Mumbaissa Intiassa.[5][1][6][7][2]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Hubert Renfro Knickerbocker