Hugh Trenchard | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. helmikuuta 1873 Taunton, Iso-Britannia |
Kuollut | 10. helmikuuta 1956 (83 vuotta) Lontoo, Iso-Britannia |
Kansalaisuus | |
Ammatti | Poliisiylijohtaja |
Sotilashenkilö | |
Palvelusvuodet | 1893–1930 |
Taistelut ja sodat | Toinen buurisota, Ensimmäinen maailmansota, Toinen maailmansota |
Sotilasarvo | Kuninkaallisten ilmavoimien marsalkka |
Kunniamerkit | Order of the Bath, Ansioritarikunta, Royal Victorian Order, Distinguished Service Order |
Hugh Montague Trenchard (3. helmikuuta 1873 – 10. helmikuuta 1956) oli brittiläinen upseeri, jolla oli merkittävä rooli Britannian ilmavoimien perustamisessa.
Trenchard liittyi armeijaan vuonna 1893 ja osallistui sotatoimiin Etelä-Afrikassa ja Nigeriassa. Hän palasi Britanniaan vuonna 1912 ja opiskeli lentämään lentokoneella. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hänet sijoitettiin maavoimien lentojoukkojen johtoon, ensin Englantiin ja myöhemmin Ranskaan. Vuonna 1918 hän organisoi ilmavoimien raskaat pommituslentokoneet. Hänestä tuli Ilmavoimien komentaja ja paroni. Vuonna 1929 Trenchard jäi eläkkeelle ilmavoimista ja siirtyi poliisin palvelukseen, ja vuonna 1936 hän siirtyi yksityiselle sektorille. Samaan aikaan hänestä tuli varakreivi.[1]
Trenchard kehitti 1930-luvun alussa näkemyksen, jonka mukaan ilmahyökkäys olisi paras keino puolustautua mantereelta tulevaa vihollista vastaan. Tähän tarvittaisiin raskaita pommikoneita, jotka tekisivät tuhoisia iskuja mannermaalle. Hän esitti, että tämä oli todellinen Britannian ilmavoimien olemassaolon perusta. Edelleen hän totesi, ettei lentokone ole ase toista lentokonetta vastaan ja että hävittäjävoimat tulisi pitää mahdollisimman pieninä. Teoria ei vastannut lainkaan Britannian ilmavoimien sen hetkistä tilannetta, jossa niillä ei ollut varsinaisia raskaita pommikoneita ennen vuotta 1941. Opilla oli kuitenkin poliittista vaikutusta.[2]