Huhtasinisiipi

Huhtasinisiipi
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Vaarantunut [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Plebeius
Laji: nicias
Kaksiosainen nimi

Plebeius nicias
(Meigen, 1830)

Synonyymit
  • Aricia nicias

Huhtasinisiipi (Plebeius nicias) on harvinainen sinisiipilaji. Suomessa se on levinneisyydeltään melko itäinen ja pahoin taantunut.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiraan siipien yläpinnat ovat omintakeisen turkoosiin vivahtavan siniset ja siipien reunat ovat leveälti tummat. Naaraan siivet ovat yläpinnoiltaan tasaisen ruskeat, tyvestä aavistuksen sinikehnäiset. Siipien alapinnat ovat vaaleanruskeat ja etusiivessä on melko kookkaita mustia, valkoreunaisia täpliä. Takasiiven alapinnan täplät ovat pieniä ja siiven keskellä on suuri valkoinen kiilatäplä, joka yltää siiven poikki. Aivan ulkoreunassa on muutama himmeä oranssi täplä. Siipiväli 25–28 mm.[2][3][4]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luhtasinisiiven levinneisyys muodostuu erillisistä esiintymistä Pyreneillä, Alpeilla, Fennoskandiassa, Uralilla ja Altailla. Pohjoismaissa sitä tavataan vain Suomessa ja Ruotsissa.[3] Pääasiallinen levinneisyys Suomessa ulottuu erikoisena kaarena Etelä-Savosta Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun kautta Perämeren pohjukkaan. Lisäksi Etelä-Pohjanmaalla on erillinen esiintymä. Yleisin laji vaikuttaa olevan Kainuussa sekä Kemi-Tornio-alueella. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuun alkupuolelle.[5][6][7]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtasinisiipi viihtyy toukan ravintokasvia, metsäkurjenpolvea, kasvavilla metsäaukeilla, voimalinjojen alusilla ja rehevillä tienpientareilla. Perhoset käyvät ahkerasti kukilla ja viettävät yöt korkealla kasvien varsilla pää alaspäin.[3][6][7]

Pohjoismaissa tavattavan alalajin P. n. scandicus elintapoja ei tunneta kovin hyvin. Naaras munii munat yksitellen ja muna on talvehtiva vaihe. Alpeilla laji talvehtii toukkana. Toukka katkaisee ravintokasvin latvan ja piilottelee sen suojissa.[3][6]

Suomessa laji on taantunut ja vuoden 2010 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa se luokiteltiin silmälläpidettäväksi (NT).[8]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin toukat syövät metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum).[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Huhtasinisiipi. Keskisuomalainen. 12.11.2007. Arkistoitu 29.4.2013.
  • Aricia nicias. (Taksonomian lähde) ZipcodeZoo. Arkistoitu 29.4.2013. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Huhtasinisiipi – Aricia nicias Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7 s. 291
  3. ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7 s. 215–216
  4. ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  5. ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ a b c Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9 s. 142
  7. ↑ a b Panu Välimäki: Uhanalainen vai ei? Kaksi kirjosiipeä ja sinisiipeä erityistarkkailussa. Baptria, 2009, 34. vsk, nro 1, s. 31. Suomen Perhostutkijain Seura.
  8. ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 442 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]