Hukkariisi

Hukkariisi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Vaarantunut

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Yksisirkkaiset Monocotyledoneae
Kladi: Commelinids
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Alaheimo: Oryzoideae[2]
Suku: Hukkariisit Leersia
Laji: oryzoides
Kaksiosainen nimi

Leersia oryzoides
(L.) Sw.[3]

Katso myös

  Hukkariisi Wikispeciesissä
  Hukkariisi Commonsissa

Hukkariisi eli jokihukkariisi[4] (Leersia oryzoides) on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tavattava merenrantojen heinäkasvi. Suomessa laji on uhanalainen ja se on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[5]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen hukkariisi kasvaa 50–100 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on vaaleanvihreä, pysty ja monilehtinen. Korren solmuissa on alaspäisiä karvoja. Lehdet ovat 6–10 mm leveitä, karheita ja pitkä- ja velttokärkisiä. Lehden tylppä kieleke on enintään 1,5 mm pitkä. Kukinto on 10–15 cm pitkä veltto- ja pitkähaarainen röyhy, mutta se tulee tavallisesti vain osittain esiin lehtitupesta. Tähkylät ovat yksikukkaisia, soikeita ja kaleettomia. Helpeet ovat 4–5 mm pitkiä ja karvaisia; ulkohelve on vihneetön.[6] Hukkariisi on itsepölytteinen.[7]

Hukkariisiä esiintyy Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä sekä Euroopassa Englannista Venäjälle ja Ukrainaan. Erillisiä esiintymiä on riisinviljelyn ylläpitäminä Pohjois-Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Pohjoismaissa hukkariisi elää äärirajoillaan ja sitä on tavattu harvinaisena Tanskasta, Etelä-Ruotsista ja Kaakkois-Suomesta. Nyky-Suomen ensimmäinen havainto hukkariisistä on Kotkan Mussalosta vuodelta 1931, vaikkakin laji tunnettiin entuudestaan Karjalasta Viipurinlahdelta. Nykyään hukkariisi tunnetaan Kymijoen suuhaarojen suilta Pyhtäältä, Ruotsinpyhtäältä ja Kotkasta seitsemältä kasvualueelta.[7]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hukkariisi kasvaa suojaisissa murtovesilahdissa sekä viljavien jokivarsien vesirajan tuntumassa.[7]

  • Kurtto, Arto: Hukkariisi. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 177–178.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. Maiz-Tome, L.: Leersia oryzoides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Poaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021.
  3. ITIS (englanniksi)
  4. Hukkariisi (jokihukkariisi) – Leersia oryzoides Laji.fi. Viitattu 29.3.2021.
  5. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 16.12.2009.
  6. Retkeilykasvio 1998, s. 617.
  7. a b c Kurtto 1997, s. 177.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]