Hukou (yksink.: 户口; perint.: 戶口; pinyin: hùkǒu) tai huji (yksink.: 户籍; perint.: 戶籍; pinyin: hùjí) on asumisoikeutta säätelevä järjestelmä Kiinassa.
Asuinpaikka määritellään rekisteröinnillä, ja paikan muuttaminen vaatii viranomaisen luvan. Ilman lupaa siirtotyöläiset ovat kaupungeissa kuin toisen luokan kansalaisia. Asumislupaan sisältyy asumiseen, terveydenhuoltoon ja lasten koulutukseen liittyviä etuja.[1] Järjestelmään merkitään vanhempien nimet, perheen jäsenten syntymät, kuolemat, avioliitot ja -erot, osoitteenmuutokset ja koulutus. Liikkumisen kannalta tärkeintä on tieto kotipaikasta.[2]
Miljoonia toiselle paikkakunnalle muuttajia rangaistaan sillä, että heidän lapsensa eivät pääse edes yläkouluun eikä heille kuulu edes sairausvakuutusta. Järjestelmä on auttanut valvomaan suuria väestömääriä.[3]
Järjestelmän historia ulottuu noin kahden tuhannen vuoden taakse Han-dynastian aikakaudelle, jolloin hukouta käytettiin muun muassa veronkeräykseen. Nykymuotoinen hukou juontaa juurensa Mao Zedongin kommunistihallinnon päätökseen vuodelta 1958. Hukoun avulla hillittiin väestön muuttoryntäystä maaseudulta kaupunkeihin.[2]